Kokeilussa mukana 15 henkilöä

Syksyllä 2007 hunajavalmistetta toimitettiin 12 henkilölle. Käyttöä ohjeistettiin seuraavasti: nauti hunajaa kerran päivässä, imeskele ja imeytä se rauhallisesti suussa, älä sekoita hunajaa esimerkiksi teehen, aloita varovasti ja lisää annostusta vähitellen. Maksimiannokseksi asetettiin yksi teelusikallinen päivässä. Mahdolliset allergiaoireet pyydettiin kirjaamaan ja oireiden ilmaantuessa annostusta ohjeistettiin alentamaan ja yrittämään myöhemmin uudestaan.

Kaikkiaan yhdeksän henkilöä (=koeryhmä) käytti hunajaa noin viisi kuukautta marraskuun alusta 2007 maaliskuun loppuun 2008. Merkintöjen perusteella käyttöpäiviä kertyi keskimäärin 125. Lokakuussa päivittäinen hunaja-annos oli keskimäärin pisara, marras-joulukuussa puoli teelusikallista ja tammi-maaliskuussa teelusikallinen. Lieviä ja yleensä ohimeneviä oireita kuten kutinaa nielussa ja iholla todettiin yleisesti hunaja-annoksen noston yhteydessä. Koehenkilöt käyttivät talven aikana keskimäärin kilon hunajaa. Kolme osallistujaa lopetti tutkimuksen kesken: kaksi totesi hunajan liian makeaksi ja yksi keskeytti hunajan aiheuttamien liian voimakkaiden allergiaoireiden takia.

Keväällä 2008 tutkimukseen ilmoittautui kuusi uutta henkilöä (=vertailuryhmä), jotka täyttivät ainoastaan oireseurantalomakkeet koivun siitepölykaudella. Allergiaoireiden voimakkuus ja allergialääkkeiden käyttö (antihistamiini, nenäsumutteet, silmätipat) pyydettiin kirjaamaan huhti-toukokuussa päivittäin lomakkeille, jotka lähetettiin samanaikaisesti myös koeryhmän jäsenille.

Alustavia tuloksia

Hunajavalmisteen vaikutuksia allergiaoireisiin arvioitiin vertaamalla koe- ja vertailuryhmän oirepäiväkirjojen tietoja sekä rinnastamalla havainnot koivun siitepölykauteen. Siitepölyseurannan perusteella kevät 2008 oli koivuallergisen näkökulmasta keskimääräistä helpompi. Samaa mieltä oli 80 % koeryhmästä ja 50 % vertailuryhmästä. Koeryhmässä kukaan ei kokenut siitepölykautta tavanomaista vaikeammaksi, vertailuryhmästä kuitenkin kaksi (33 %).

Kaikkiaan kuusi koeryhmään kuulunutta (67 %) arvioi hunajan vähentäneen oireilua koivun siitepölykaudella. Muutama jopa totesi oireiden puuttuneen kokonaan ja eräs pystyi palauttamaan ristiallergian takia ”kiellettyjä” hedelmiä (raaka omena, raaka porkkana, banaani) ruokavalioonsa. Hunajan myös arvioitiin vähentäneen makeanhimoa sekä parantaneen vastustuskykyä, sillä kaksi henkilöä mainitsi talven sujuneen tyystin sairastelematta. Yksi koehenkilö arvioi kuitenkin hunajan pahentaneen kukintakauden aikaisia oireita, lisäten erityisesti astmaan liittyvää yskää. Sama käyttäjä totesi myös läpi talven silmien ja suun ympärillä ihottumaa, jonka syynä saattoi olla luomuhunajavalmiste.

Oirepäiväkirjamerkintöjen perusteella vähintään lieviä allergiaoireita oli hunajaa käyttäneillä keskimäärin 22 päivänä ja vertailuryhmään kuuluneilla 46 päivänä. Varsinkin kohtalaisia tai voimakkaita oireita koettiin vertailuryhmässä enemmän. Eniten oireita oli huhti-toukokuun vaihteessa siitepölykauden huipussa.

Siitepölyallergisia on ohjeistettu aloittamaan antihistamiinin käyttö hieman ennen siitepölykautta ja jatkamaan säännöllistä lääkitystä ainakin pahimman kukintakauden ajan. Myös tutkimukseen osallistuneet käyttivät yleisesti antihistamiinia allergiaoireiden hoitoon ja ehkäisyyn: koeryhmässä kahta lukuun ottamatta kaikki ja vertailuryhmässä kaikki. Keskimäärin antihistamiinia käytettiin koeryhmässä 21 päivänä ja vertailuryhmässä 38 päivänä. Varsinkin toukokuussa päivittäinen käyttö oli selvästi yleisempää vertailuryhmässä. Eräs koeryhmään kuuluneista totesi normaalisti käyttäneensä 2-3 antihistamiinitablettia päivittäin, mutta selvinneen nyt neljällä tabletilla koko siitepölykaudesta.

Nenäsumutteita ja silmätippoja käytetään antihistamiinia selvemmin oireidenmukaiseen hoitoon. Koeryhmässä nenäsumutteita käytti 3 henkilöä keskimäärin 9 päivänä ja silmätippoja 2 henkilöä keskimäärin 12 päivänä. Vertailuryhmässä vastaavat arvot olivat 2 henkilöä/ 6 päivää (nenäsumutteet) ja 3 henkilöä/ 18 päivää (silmätipat).