Hunajatutkimuksen toinen vaihe vahvisti pilottitutkimuksen havaintoja

Seuraava yhteenveto talvikauden 2008-2009 tuloksista esiteltiin 22.10.2009 pidetyn "Siitepölyjen uudet tuulet" -symposiumin yhteydessä. Hankkeen väliraportti on ladattivissa kokonaisuudessaan tästä.

Tutkimuksen toiseen vaiheeseen haettiin koivuallergikkoja Etelä-Karjalan allergia- ja astmayhdistyksen jäsenille suunnatulla kyselyllä ja lehti-ilmoituksilla. Jatkotutkimusta tarjottiin myös edellistalven pilottitutkimukseen osallistuneille. Puhelinhaastattelun perusteella mukaan valittiin yhteensä 93 vapaaehtoista, jotka satunnaistettiin viiteen ryhmään. LUME-ryhmä (n=19) sai käyttöönsä käsittelemätöntä luomuhunajaa ja kolme muuta ryhmää samasta hunajasta tehtyä valmistetta, johon oli lisätty mehiläisten keräämää koivun siitepölyä. Uutta valmiste-erää käytti kaksi ryhmää (UUSI, n=25; JATKO, n=10), joista jälkimmäiset osallistuivat jo toista vuotta hunajasiedätykseen, ja aikaisempaa pilottitutkimuksessa käytettyä valmistetta yksi ryhmä (VANHA, n=22). VERROKKI-ryhmän (n=17) koivuallergikot eivät käyttäneet talvikaudella säännöllisesti mitään hunajavalmisteita.

Osallistujille toimitettiin syksyllä 900 g hunajaa ja samalla annettiin suullinen ohjeistus vain ja ainoastaan hunajan käyttöön. Päiväkirjamerkintöjen perusteella käyttöpäiviä kertyi talven aikana keskimäärin 121 (vaihtelu 37–157, n=53). Marraskuussa päivittäinen hunaja-annos oli 1–2 pisaraa, joulukuussa keskimäärin puoli teelusikallista ja tammi-maaliskuussa pääosin teelusikallinen, joka oli asetettu vuorokauden maksimiannokseksi.

Valomikroskoopilla tehtyjen määritysten perusteella hunajavalmisteet sisälsivät erityisen runsaasti pajujen, koivun ja mykerökukkaisten (voikukka, leskenlehti ym.) siitepölyjä. Tästä huolimatta koivuseerumista todettiin immunospot-menetelmällä erittäin heikko IgE-vasta-aineiden sitoutuminen molempiin hunajavalmisteisiin.

Jokaiselle osallistujalle lähetettiin maaliskuun lopussa kaksi kyselylomaketta ja kaksi oireseurantalomaketta täytettäväksi lepän ja koivun kukintakaudella (huhti-toukokuu). Kyselyillä kartoitettiin allergioita, koivuallergian kestoa ja haittaa, allergiaoireita siitepölykaudella sekä kokemuksia hunajan käytöstä. Oireseurantalomakkeilla puolestaan arvioitiin silmä-, nenä- ja muiden allergiaoireiden voimakkuutta ja allergialääkityksen käyttöä siitepölykauden aikana. Menetelmiä ja käytettyjä lomakkeita on kuvattu tarkemmin tutkimusraportissa.

Siitepölykauden jälkeen seurantatiedot palautti 76 henkilöä, joista hieman yli puolet oli naisia (58 %). Keskimäärin osallistuja oli 35-vuotias Lappeenrannassa asuva (69 %) koivuallergikko, joista suurin osa oli allergisia myös lepälle (74 %) ja vähintään joka toinen jollekin ruoka-aineelle (59 %), eläimelle (58 %) tai ruohokasvin siitepölylle (55 %). Lähes joka kolmannella (30 %) oli kotona kissa tai koira, ja astmaa sairasti joka kymmenes (11 %). Valtaosa käytti antihistamiineja vain siitepölykaudella. Koivuallergia oli todettu keskimäärin 20 vuotta sitten ja osallistujat arvioivat sen aiheuttamaksi haitaksi keskimäärin 6,5 asteikolla 0–10.

Oireet, kokemukset ja allergialääkkeiden käyttö siitepölykaudella

Toista vuotta mukana olleet kirjasivat eniten ja vertailuryhmään kuuluneet vähiten oireettomia päiviä siitepölykaudella. Vertailuryhmään nähden oireettomien päivien määrä nousi keskimäärin kaikissa ryhmissä (JATKO 183 %, UUSI 128 %, VANHA 53 %, LUME 89 %). Oirepäiviä oli vastaavasti uuden hunajavalmisteen käyttäjillä keskimäärin vain noin puolet siitä mitä vertailuryhmään kuuluneilla. Erot korostuivat, kun oirepäiviä verrattiin oireiden voimakkuuden mukaan. Vertailuryhmään nähden voimakkaan oireilun päivät vähenivät 92 % (JATKO), 71 % (UUSI), 27 % (VANHA) ja 40 % (LUME). Pilottitutkimuksen mukaisesti kaksi kolmesta uutta hunajavalmistetta käyttäneistä (JATKO, UUSI) arvioi oireilun vähentyneen. Sen sijaan aikaisempaa valmistetta ja luomuhunajaa käyttäneistä noin puolet ei havainnut oireiden määrässä tai laadussa muutoksia.

Tutkimukseen osallistuneet yhtä lukuun ottamatta käyttivät antihistamiineja allergiaoireiden hoitoon ja ehkäisyyn. Kaksi kolmesta (66 %) käytti antihistamiineja siitepölykaudella säännöllisesti ja neljännes (24 %) tarpeen mukaan. Joka kymmenes käytti antihistamiineja säännöllisesti myös siitepölykauden ulkopuolella.

Huhti-toukokuussa 2009 osallistujat kirjasivat keskimäärin 27 antihistamiinien käyttöpäivää. Uuden hunajavalmisteen käyttäjillä määrä oli selvästi pienempi kuin luomuhunajan käyttäjillä tai vertailuryhmään kuuluneilla. Myös nenäsumutteiden käyttö oli vähäisempää. Osallistujien omat arviot allergialääkkeiden käytöstä tukivat oirepäiväkirjojen tietoja. Kaksi kolmesta uutta hunajavalmistetta käyttäneistä (JATKO, UUSI) arvioi lääkityksen tarpeen olleen nyt tavallista pienempi, kun muissa ryhmissä käyttö oli pääsääntöisesti samaa tasoa kuin keskimäärin.

Uudesta valmisteesta merkittävää apua koivun siitepölyallergiaan

Keskinkertainen koivun siitepölykausi tarjosi myös hyvän lähtökohdan hunajasiedätyksen tehon tilastolliseen tarkasteluun. Talven aikana uutta hunajavalmistetta käyttäneiden (UUSI), tavallista hunajaa käyttäneiden (LUME) ja vertailuryhmän (VERROKKI) välillä ei ollut eroja koivuallergian kestossa, haitassa tai oireilussa. LUME-ryhmään kuuluneista suurempi osa oli kuitenkin leppäallergisia, joten varsinkin huhtikuussa oireilu saattoi olla yleisempää tavallista hunajaa käyttäneillä.

Oireettomien ja oirepäivien määrät poikkesivat sekä UUSI- että LUME-ryhmässä vertailuryhmän tiedoista, eron ollessa merkitsevämpi uutta hunajavalmistetta käyttäneillä. Sen sijaan kahden käyttäjäryhmän väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tulos oli samankaltainen verrattaessa silmä- ja nenäoirepäivien määriä, tosin tilastollisen merkitsevyyden arvot hieman vaihtelivat. Voimakkaiden allergiaoirepäivien määrissä tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin ainoastaan uutta hunajavalmistetta käyttäneiden ja vertailuryhmän välillä. Ryhmät myös erosivat toisistaan ajallisesti varsinkin siitepölykauden jälkipuoliskolla. Antihistamiinien käyttöpäivissä merkittävin ero todettiin uutta hunajavalmistetta käyttäneiden ja vertailuryhmän välillä, mutta myös UUSI- ja LUME-ryhmän välillä.

Hunajavalmisteen kulutus ja käyttö olivat yhteydessä sekä käyttökokemusten että siitepölykauden aikaisen oireilun kanssa. Käyttöpäivien määrällä todettiin tilastollisesti merkitsevä korrelaatio mm. oireettomiin päiviin ja antihistamiinien käyttöpäiviin siitepölykaudella. Myös kauden jälkeen tehty arvio valmisteen hyödystä siitepölyallergian oireisiin korreloi positiivisesti hunajan käyttöpäivien kanssa. Vakioannoksella riittävän kauan ja säännöllisesti hunajaa käyttäneet hyötyivät eniten koivun kukintakaudella. Sen sijaan epäsäännöllinen käyttö ja annoksen nosto vain muutaman käyttöpäivän jälkeen aiheuttivat usein ei-toivottuja sivuoireita.

Loppuun asti jatkaneista joka kolmas (33 %) kirjasi käytön yhteydessä mm. lievää kutinaa ja turvotusta nielussa, aivastelua ja nenän vuotamista sekä ihon kuivumista ja kutinaa varsinkin tutkimuksen alkuvaiheessa tai hunaja-annoksen noston yhteydessä. Noin joka viides (17) jätti vastaamatta tai lopetti tutkimuksen kesken. Syyksi ilmoitettiin kiireet (3), hunajan maku/makeus (4) tai hunajan käyttöä häiritsevät sivuoireet (4), joita ilmeni vähän jokaisessa ryhmässä (UUSI 1, VANHA 1, LUME 2). Muutama tutkimukseen ilmoittautunut ei pystynyt aloittamaan siedätystä pienilläkään annoksilla voimakkaiden allergiaoireiden takia. Ohjeistuksen ylittävillä vuorokausiannoksilla (>10 g/vrk) silmä- ja nenäoireita ilmeni henkilöillä, jotka eivät ole koivulle allergisia. Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä immunospotin perusteella hunajavalmisteen allergeenipitoisuudet olivat erittäin pieniä. On mahdollista, että hunajassa allergeenit hajoavat tai jotenkin muuntuvat valmistuksen yhteydessä.

Joka tapauksessa lievää oireilua osattiin odottaa ja osallistujia sen varalta myös ohjeistamaan, sillä hunajavalmisteen kautta saatavat siitepölymäärät olivat suuria, jopa 50 000 koivun siitepölyhiukkasta vuorokaudessa. Määrät vastaavat kukintakauden aikaisia altistuksia.

Oireseurantojen perusteella hunajavalmisteesta on merkittävää hyötyä koivuallergiselle. Esimerkiksi oireettomien päivien määrä yli kaksinkertaistui, voimakkaiden oireiden päivät vähenivät yli 70 % ja antihistamiinien käyttöpäivien määrä puolittui. Uutta hunajavalmistetta ja tavallista hunajaa käyttäneiden tiedot poikkesivat selvästi vertailuryhmän tiedoista, sen sijaan tavallisen hunajan ja hunajavalmisteen välillä erot eivät olleet suuria. Tämä voi johtua siitä, että perinteisellä luomuhunajalla, jota ei ole lämmitetty linkouksen tai pakkaamisen yhteydessä, on myös todennäköisesti myönteisiä terveysvaikutuksia. Hunajaa tai hunajavalmisteita käyttäneistä joka kolmas (32 %) arvioi talvikauden sairastelun suhteen tavallista helpommaksi, kun vertailuryhmässä näiden osuus oli 7 %.

Tilastollisesti merkitsevät erot suhteellisen pienten käyttäjäryhmien välillä vihjaavat, että säännöllisesti käytettynä hunajavalmisteella voisi olla kliinisestikin merkittävää hyötyä siitepölyallergisten oireiluun koivun kukintakaudella. Hyödyt voivat lisääntyä useamman vuoden käytössä, sillä kaksi vuotta hunajavalmistetta käyttäneiden tulokset olivat myönteisimpiä kaikista tutkimusryhmistä. Pienen otoskoon takia näistä tuloksista ei vielä voi vetää vahvoja johtopäätöksiä, mutta jatkotutkimuksessa tähänkin asiaan saataneen lisäselvyyttä.