Tutkimuksen keskeiset havainnot:

Pujo on taajama-alueilla yleinen joutomaakasvi. Imatralla pujoa kasvoi jokaisella tutkitulla ruudulla. Kasvin runsaus oli keskimäärin 2,6 neliömetriä hehtaarilla. Kaakkois-Suomi on myös ketomarunan vahvaa esiintymisaluetta. Se on pujon jälkeen toiseksi runsain marunalaji Suomessa. Ketomarunaa esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa, runsaimmin Salpausselän alueella ja rannikolla. Imatralla ketomarunaa kasvoi joka toisella ruudulla.

•Marunoiden siitepölykausi kestää yli kuukauden heinäkuun puolivälistä elokuun loppupuolelle. Huippukausi ajoittuu usein heinä-elokuun vaihteeseen. Siitepölymäärä voi runsastua uudestaan elokuun puolivälissä, koska pari viikkoa pujoa myöhemmin kukkiva ketomaruna jatkaa siitepölykautta. Ketomarunalla on merkitystä allergisille ainakin kasvin vahvimmilla esiintymisalueilla.

•Marunat tuottavat runsaasti siitepölyä. Pujon mykeröissä on 15 kehräkukkaa, joista jokaisesta vapautuu noin 5 000 siitepölyhiukkasta. Suurissa pujoissa mykeröitä on jopa yli kymmenen tuhatta. Ketomarunan pienemmässä versossa on mykeröitä vähemmän, mutta yhdestä juurakosta lähtee usein enemmän versoja kuin pujolla.

•Allergisten tulee välttää liikkumista marunakasvustojen lähellä erityisesti aamupäivisin, jolloin siitepöly vapautuu kukista. Lähellä kasvustoja pitoisuus oli suurimmillaan kello 9–-10. Kauempana kasvustoista siitepölyä oli runsaimmin keskipäivällä. Pitoisuus laskee iltapäivällä ja illalla, vähiten siitepölyä on ilmassa aamuyöllä ennen seuraavan päivän kukinnan alkua. Ketomarunalla on samanlainen vuorokausirytmi kuin pujolla.

•Siitepölypitoisuus on suurin pujokasvustojen lähellä. Pujon siitepöly leviää melko heikosti ja siksi pitoisuus laskee nopeasti kasvustosta kauemmaksi siirryttäessä. Jo parin kymmenen metrin päässä pitoisuus on laskenut 80 %, mutta se voi edelleen olla erittäin suuri. Kauempana kasvustosta siitepöly on levinnyt tasaisemmin ympäristöön ja osa on laskeutunut maahan. Tuuli ohjaa siitepölyn leviämistä ja tuulen voimakkuus sekä nousevat ilmavirtaukset vaikuttavat kuinka laajalle alueelle siitepöly päätyy.

•Siitepölymäärää voi vähentää paikallisesti poistamalla pujoja. Repiminen on niittämistä tehokkaampi tapa vähentää kasvin runsautta. Ensimmäisen repimiskerran jälkeen pujojen määrä laski 76 %, kun niittämällä versomäärä pysyi lähes samana. Niittäminenkään ei ole turhaa, jos sen tekee ennen kukintaa. Heinäkuun alussa niitetyillä alueilla pujot eivät enää ehtineet kasvattaa uusia kukkaversoja loppukesän aikana. Pujo on pioneerikasvi, joka häviää monilta kasvupaikoilta itsestäänkin, jos kasvillisuuden annetaan vakiintua. Uusia kasvupaikkoja syntyy kuitenkin koko ajan maata kaivettaessa esimerkiksi taajamien putkitöiden ja tienkorjausten yhteydessä.

•Monet siitepölyallergiset saavat oireita usean allergiakasvin siitepölystä. Kyselyyn vastanneista pääosin Allergia- ja astmayhdistyksen jäsenistä yli puolet oli allergisia 3–4 kasville. Eniten oli koivuallergisia (77 %), pujoallergisia oli 69 % vastaajista.

•Suurin osa siitepölyallergisista käyttää allergialääkkeitä (84 %) ja niiden tehoon oltiin enimmäkseen tyytyväisiä. Useimmat saivat silti allergiaoireita lähes päivittäin kukintakauden aikana. Kaikilla allergialääkitys ei ollut kunnossa. Lääkkeitä käytettiin epäsäännöllisesti ja niiden tehoa pidettiin heikkona.