Huippu heinä-elokuun vaihteessa

Ensimmäiset marunoiden siitepölyt havaitaan usein jo heinäkuun 10. päivän paikkeilla ja viimeiset ovat ilmassa elokuun lopussa. Voimakkain kukinta ajoittuu tavallisesti heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun.

Pujon kukat ovat niin pieniä, että ne näkyvät mykeröiden kärjistä vasta aivan läheltä katsottaessa. Kukinnan edetessä kasvissa tapahtuu muita muutoksia, jotka voi havaita kauempaakin. Ennen kukintaa versojen kärjet yleensä nuokkuvat ja mykeröt ovat harmahtavia palleroita. Tässä vaiheessa kasvissa on punertavaa sävyä vain varressa. Kukinnan alkaessa verso suoristuu ja pitkulaisiksi venyneiden mykeröiden päät punertavat. Kukkien avautuessa mykeröiden kärjestä paljastuvat keltaiset heteiden ja emien osat. Kun pujot ovat kukkineet, mykeröiden punainen muuttuu ruskeaksi ja koko kasvi alkaa kuihtua.

Pujon ja muiden allergiakasvien siitepölymäärät vaihtelevat vuosittain. Ilman siitepölypitoisuuden määräävät kuinka paljon kasvit tekevät siitepölyä tuottavia kukkia sekä kukintakauden sää, joka vaikuttaa hiukkasten leviämiseen. Myös mittauskorkeus vaikuttaa tulokseen. Katutasolla heinien ja marunoiden siitepölypitoisuudet ovat tavallisesti suuremmat kuin kattotasolla. Kattotason pitoisuudet kuvaavat paremmin alueen yleistä siitepölytilannetta ja siksi valtakunnalliseen siitepölyseurantaan kuuluvat mittauspaikatkin ovat katoilla.

Etelä-Karjalassa vuonna 2006 pujon siitepölyä oli ilmassa keskinkertaisesti, mutta vuonna 2007 määrät olivat ennätyksellisen suuria. Molempina vuosina kukinta voimistui heinäkuun 20. päivän aikoihin, jonka jälkeen siitepölyjä oli lähes päivittäin ilmassa elokuun puoliväliin saakka.

Vuonna 2006 suurimmat siitepölypitoisuudet mitattiin kukintakauden loppupuolella. Monet pujoallergikot saavat oireita vain suurissa pitoisuuksissa, jolloin vuorokauden keskipitoisuus on yli 30 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa. Tämä raja-arvo ylittyi vain yhtenä päivänä (9.8.), jolloin pitoisuus oli 33 sp/m3. Kohtalaisia (10–30 sp/m3) ja pieniä pitoisuuksia (<10 sp/m3) mitattiin keskimääräistä useampana päivänä.

Vuonna 2007 suurin pitoisuus mitattiin jo 21.7., jolloin ensimmäistä kertaa Joutsenossa vuorokauden keskipitoisuus oli yli sata siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Pujot saivat voimaa kesä-heinäkuun vaihteen sateista ja isoiksi venähtäneet versot kukkivat loppukesällä tavanomaista voimakkaammin. Joutsenon mittauspisteeseen siitepölyjä kertyi yli kaksi kertaa keskimääräistä enemmän ja edellinen ennätys vuodelta 2002 lähes kaksinkertaistui. Suuren pitoisuuden raja (>30 sp/m3) ylittyi peräti kahdeksana päivänä.

Kukat auki aamuisin

Pujon kukat avautuvat varhain aamulla. Siitepölyhiukkaset vapautuvat heteistä syvällä kehräkukissa. Ilmaan hiukkaset pääsevät kun emi työntää ne ulos torvimaisista kukista.

Ensimmäiset siitepölyhiukkaset olivat ilmassa aamukasteen kuivuessa kello 5–6 aikaan. Lähellä kasvustoja pitoisuus nousi nopeasti seitsemän jälkeen ja suurimmat pitoisuudet mitattiin kello 9-–10 aikaan. Keskipäivällä siitepölyjen määrä oli jo laskenut selvästi. Sekä pujolla että ketomarunalla on samanlainen vuorokausirytmi. Vaikka siitepölyt vapautuvat kukista jo aamulla, tuuli voi myöhemmin päivällä nostaa hiukkasia ilmaan maasta ja kasvillisuuden joukosta.

Sää, ilman kosteus ja tuulen voimakkuus vaikuttavat voimakkaasti siitepölyn leviämiseen ja siihen kuinka kauan hiukkaset ovat ilmassa ja milloin siitepölyt lähtevät kukista ilmaan leijumaan. Tuulisella säällä huippu saavutettiin vähän aikaisemmin kuin heikkotuulisena päivänä. Kauempana pujokasvustoista siitepölymäärät nousevat joitakin tunteja myöhemmin kuin lähellä kasvustoja. Pitoisuushuipun ajoittumiseen vaikuttaa kuinka kaukana suurimmat siitepölylähteet ovat ja kuinka korkealla maanpinnasta siitepölyjä mitataan. Kaikissa kolmessa Burkard-keräimen mittauspaikassa ja molempina vuosina (2006 ja 2007) siitepölyjä joutui keräimiin runsaimmin ennen keskipäivää (klo 10–-12).