Repiminen tehokkaampi torjuntakeino kuin niitto

Pujoja voi poistaa niittämällä ja repimällä. Neljä vuotta jatkuneessa hoitokokeessa repiminen osoittautui niittämistä tehokkaammaksi pujon torjuntakeinoksi. Tutkimuksessa oli viisi koealaryhmää, joita olivat kukintaa ennen (1) ja jälkeen (2) niitetyt, kukintaa ennen (3) ja jälkeen (4) revityt sekä hoitamattomat koealat (5). Tutkimuksen alussa kaikilla koealoilla pujojen määrä vaihteli parista kymmenestä yli 200 versoon.

Ensimmäisenä vuotena pujojen määrä väheni repimällä keskimäärin 76 %. Niittämällä pujojen määrä väheni vain 7 %, joka on vain vähän enemmän kuin hoitamattomien koealojen 4 %. Versomäärät vähenivät kaikissa ryhmissä keskiarvojen perusteella, mutta joillakin koealoilla pujojen määrä lisääntyi aluksi. Hoitamattomista koealoista näitä oli 20 % (3 kpl) ja niitetyistä 30 % (4-5 kpl). Kaikilla revityillä koealoilla versomäärät pienenivät.

Toisen hoitovuoden jälkeen niitetyillä ja hoitamattomilla koealoilla pujojen versomäärä väheni noin 50 % ja repimällä hoidetuissa noin 40 %. Kolmannen hoitokerran vaikutuksista tuloksia saatiin vain 19 koealasta (3-5 kpl /ryhmä), koska vain osa koealoista perustettiin vuonna 2004. Hoitamattomilla koealoilla versomäärä väheni kolmantena vuotena 26 %, niitetyillä ja revityillä 65-–75 %.

Pujo vähenee itsestään ajan myötä

Tutkimuksen loppuessa vuonna 2007 mukana oli 64 koealaa, joista 45 oli käsitelty kahdesti ja 19 kolmesti. Tutkimuksen aikana pujojen määrä väheni repimällä 95 % ja niittämällä 90 %. Versomäärä väheni huomattavasti myös hoitamattomilla koealoilla. Pujot hävisivät seurannan aikana kokonaan 19 koealalta. Kolmella alueella pujot hävisivät kaikilta koealoilta ja yhdeltä alueella muilta paitsi heinäkuussa niitetyltä koealalta. Ensimmäisen vuoden jälkeen muutos hoitamattomien koealojen pujomäärässä oli pienin muutama vuosi ennen tutkimuksen alkua mullatulla alueella ja eniten määrä väheni kauan käyttämättömänä olleella kesantopellolla.

Versomäärän lisäksi koealojen lopputilasta mitattiin pujojen koko, laskettiin juurakosta lähtevät versot ja versojen mykerömäärät. Hoitoryhmien välillä ei ollut suuria eroja, koska pujojen määrä pieneni voimakkaasti kaikissa ryhmissä. Hoitoryhmien erot hävisivät osittain myös alueiden suureen vaihteluun. Esimerkiksi jokaisessa hoitoryhmässä suurimmat pujot olivat 170-–190 cm korkeita, koska kolmella alueella kasvoi suuria pujoja. Keskimäärin pujot olivat 80 cm korkeita.

Ryhmien välillä oli kuitenkin eroja, jotka voivat kertoa erilaisen hoidon vaikutuksista. Kasvien korkeuden ja samasta juurakosta kasvavien versojen määrän jakaumat painottuvat keskimmäisiin arvoihin, kuten luonnossa yleensä tapahtuu. Hoitotoimien jälkeen jakaumat olivat kuitenkin joko tasaisempia tai vinoja. Esimerkiksi heinäkuussa ja elokuun lopussa revityillä koealoilla oli eroja pujojen koossa ja kukkivien määrässä. Heinäkuussa revityillä oli enemmän matalia alle 40 cm korkeita yksittäin kasvavia versoja ja kukkivia pujoja oli vain 50 %. Elokuun lopussa revityillä oli puolestaan enemmän yli metrin korkeita, vähintään neljähaaraisia pujoja ja kukkivia pujoja oli 79 %. Kukkimaan valmistautuvat pujot eivät juuri kasva enää heinä-elokuussa, kun taas kukkimattomat voivat käyttää kaiken energian kasvuun. Tämän perusteella elokuun lopussa yksittäiset kukkimattomat pujot erottuvat kuihtuvasta kasvillisuudesta paremmin ja tulevat ehkä siksi tehokkaammin revityiksi. Suuret haaroittuneet säilyvät paremmin, koska ne ovat kukinnan jälkeen muutenkin siirtämässä ravinteita juurakkoon ja kuihtuvat varret ehkä katkeavat helpommin ja säästävät juuret vaurioilta paremmin kuin heinäkuun alussa.

Pujontorjunnan tärkein tulos saavutettiin jo ensimmäisen vuoden aikana, jolloin pujojen repiminen osoittautui niittämistä tehokkaammaksi menetelmäksi vähentää kasvin ja siitä vapautuvan siitepölyn määrää. Repimällä kasvi menettää suuremman osan versosta, jos juurakkoa irtoaa mukana. Maaperän kovuus vaikuttaa juurakon irtoamiseen. Kovassa maassa varsi katkesi helpommin, jolloin suuri osa juuristosta jäi jatkamaan kasvua. Pehmeästä maasta pujot irtosivat mukanaan koko juuripaakku. Niitto- tai revintäajalla ei juuri ollut vaikutusta versomääriin. Pujojen kitkeminen tai katkominen juuri ennen pujon kukintaa vähentää joka tapauksessa siitepölymäärää, koska kasvit eivät ehdi kasvattaa uutta kukintoversoa loppukesän aikana. Liian aikaisin vartta ei kannata katkaista. Kesäkuun alussa ja puolivälissä latvan katkaiseminen johtaa usean latvan kehittymiseen, jolloin siitepölyä saattaa jopa muodostua enemmän kuin ilman häirintää kasvaneesta versosta.