Paikallinen allergiahaitta

Pujon siitepölymäärä ilmassa vaihtelee paljon paikallisesti. Runsaimmin siitepölyä on aivan kasvustojen tuntumassa. Suurin tutkimuksessa mitattu siitepölypitoisuus oli 6 280 sp/m3. Yli 3 000 hiukkasen pitoisuuksia mitattiin yhteensä viisi kertaa, joissa kaikissa keräimet oli sijoitettu keskelle kasvustoja. Nämä ovat monikymmenkertaisia verrattuna kattotasolla mitattuihin pitoisuuksiin.

Siitepölypitoisuus laskee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Nopeimmin määrä laskee lähellä pujokasvustoja, sillä jo 20 metrin päässä myötätuuleen siitepölyjä on 80 % vähemmän verrattuna kasvuston vierellä vallinneeseen pitoisuuteen. Yli 50 metrin päässä pitoisuus vaihtelee vähemmän, koska hiukkaset ovat tasaisemmin hajautuneet ympäristöön ja osa siitepölyistä on jo laskeutunut maahan. Esimerkiksi Karhumäen joutomaalla aivan pujokasvuston vieressä (1–5 m) pitoisuus oli 1 400 sp/m3, 20 metrin päässä 350 sp/m3, mutta 50 metrin päässä pitoisuus oli jo laskenut 50 sp/m3.

Pujon siitepölymäärä ilmassa riippuu kuinka lähellä on kasvustoja. Imatralla ja Joutsenossa siitepölypitoisuutta seurattiin vuonna 2006 kymmenessä paikassa, joissa kaikissa pujoja kasvoi 20–30 metrin etäisyydellä. Mittauspisteiden ympärillä pujojen määrä vaihteli 0,5–-4,8 m2 hehtaarilla, mutta pujokasvustojen määrällä ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä siitepölypitoisuuksiin. Tuulen suunta vaikutti selvästi enemmän tulokseen. Suurimmat luvut mitattiin tuulen suunnan ollessa pujoista kohti keräintä.

Suurimmat pujon siitepölypitoisuudet mitattiin pujon parhaaseen kukinta-aikaan elokuun alussa 2006. Poikkeuksena oli kaksi mittauspaikkaa, joiden lähellä kasvoi ketomarunaa. Näillä paikoilla suurimmat pitoisuudet mitattiin kahdella viimeisellä mittauskerralla (16.8. ja 24.8.2006), jolloin pujot olivat jo lopettamassa kukintaa mutta ketomaruna kukki parhaimmillaan. Ketomarunan siitepölyä ei pystytä valomikroskoopilla erottamaan samannäköisestä pujon siitepölystä.

Myös muiden allergiakasvien siitepölymäärät vaihtelevat paikallisesti. Tuulipölytteisistä puista siitepöly leviää helpommin ja laajemmalle alueelle kuin heinillä ja marunoilla. Silti suuri osa myös koivun ja lepän siitepölystä putoaa varsinkin tyynellä säällä puiden lähelle. Pujon ja heinien siitepölypitoisuudessa oli kuitenkin enemmän vaihtelua kuin koivulla, jonka siitepölyjä mitattiin vuonna 2007 samoilla paikoilla kuin pujon hiukkasia. Koivun mittaustuloksista kaksi poikkesi 100 % tai enemmän 10 mittauksen keskiarvosta. Pujolla vastaavia poikkeamia oli kaikkiaan 12.