Ihmisen seuralainen

Pujo (Artemisia vulgaris) on Euroopan yleisin marunalaji ja suvun merkittävin allergiakasvi. Se kuuluu asterikasveihin, joiden allergeenit muistuttavat toisiaan. Pujoallergikot voivat saada oireita muiden marunalajien ja asterikasvien kuten päivänkakkaran siitepölystä. Myös sikurikasvien kuten voikukan siitepöly voi aiheuttaa oireita. Siitepölyn lisäksi allergiaoireita voivat aiheuttaa myös kasveista irtoavat pienhiukkaset.

Pujoallergiset voivat saada oireita myös kasviksista, mausteista ja yrteistä. Näitä ovat selleri, porkkana, persilja, valkosipuli, curry, kamomilla, korianteri, kumina, pippurit, sinappi ja rakuuna. Oireet ovat enimmäkseen kosketusoireita kuten huulten, suun ja nielun poltetta, kutinaa, turvotusta, palan tunnetta kurkussa ja äänen käheyttä. Myös silmäoireita voi ilmetä, samoin korvakäytävien kutinaa, nuhaa, aivastelua ja astmaoireita. Kasvikset aiheuttavat myös vatsakipuja, turvotusta ja ripulia. Sellerin aiheuttamat allergiset reaktiot voivat olla vaarallisen voimakkaita.

Arvokkaasta rohdosta rikkaruohoksi

Pujo on muuttunut arvostetusta rohdos- ja maustekasvista kiusalliseksi allergia- ja rikkakasviksi. Kasvissa on samoja yhdisteitä kuin muissakin marunoissa ja myös pujoa on käytetty monella tavoin. Pujon lehdillä ja kukkivilla latvoilla on ennen maustettu olutta ja liharuokia ja niiltä on myös käytetty ruuansulatusta edistävinä rohtoina. Kasvin eteeriset öljyt sisältävät tujonia, joka on hermomyrkky. Sen liiallinen käyttö aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita. Pujosta eristetty terpeeniyhdiste tappaa bakteereja ja sieniä sekä karkottaa hyttysiä. Kasvia on ennen käytetty myös yleisrohtona kaikenlaisiin särkyihin ja kolotuksiin, kuten reumatismia lievittäviin kylpyihin. Pujoa on kasvatettu myös koristekasvina ja karjan lääkintää varten. Pohjois-Amerikassa pujosta on löydetty muiden lajien siementen itämistä ja taimien kasvua haittaavia yhdisteitä. Siellä pujo on voimakkaasti leviävä ja alkuperäistä lajistoa uhkaava tulokas.

Pujoa tavataan yleisenä joutomailla, liikenneväylien varsilla, pihan- ja pellonreunoilla sekä rannoilla Oulu-Lieksa -linjalle asti. Marunat ovat alunperin arokasveja ja kestävät huonosti muiden kasvien kilpailua. Pujon kasvupaikat ovat tavallisesti joitakin vuosia sitten muokatussa maassa. Kasvi menestyy huonosti hoidetuilla ja useita vuosia hoitamattomana olleilla alueilla.

Kaupungeissa pujo on kuin kotonaan. Imatran taajama-alueella tutkittiin yhdeksän satunnaisesti valittua 250 x 250 metrin ruutua ja lisäksi neljä ruutua oli Joutsenon Rauhassa. Pujoa kasvoi jokaisella ruuduilla keskimäärin 16 m2 eli 2,6 m2 hehtaarilla. Runsaimmat kasvustot olivat parkkipaikan reunoilla, maakasoilla, kesantopellolla ja pellonreunalla sekä entisen sairaalan niittämättä jätetyillä rakennusten seinustoilla ja hoitamattomissa kukkapenkeissä.