Kaakkois-Suomen keräin Imatrankoskella

Siitepölyjen keräys ja siitepölytiedotteiden laadinta aloitettiin Turun yliopiston aerobiologian yksikön toimesta vuonna 1973. Nykyisin maassa on yhdeksän keräysyksikköä, joista yksi sijaitsee Kaakkois-Suomessa. Instituutti vastaa Imatrankoskella Tieto-Enatorin katolle vuonna 2009 asennetun keräimen toiminnasta ja näytteiden analysoinnista.

Kaakkois-Suomessa siitepölyjen seuranta käynnistyi vuonna 2000 silloisen Joutsenon Tiuruniemen sairaalan katolla. Koska heinien ja pujon siitepölylle mittauspiste oli liian korkea (136 m mpy), vuonna 2001 mittauspaikaksi vaihdettiin matalampi Rauhan sairaalan Hallintola (119 m mpy). Keräys jatkui tällä paikalla vuoden 2009 loppuun.

Siitepölynäytteet otetaan jatkuvatoimisella keräimellä, jolla voidaan määrittää ilman hiukkaspitoisuus kahden tunnin tarkkuudella. Siitepölyallergisten kannalta tärkeimmät seurantakohteet ovat leppä (huhtikuu), koivu (toukokuu), heinät (kesä-heinäkuu) ja pujo (heinä-elokuu). Lämpiminä syksyinä on todettu myös etelästä ja kaakosta ilmavirtausten mukana kaukokulkeutunutta tuoksukkien siitepölyä.

Lepän ja koivun siitepölypitoisuus luokitellaan asteikoilla pieni (<10), kohtalainen (10-100) tai suuri (>100). Pienessä pitoisuudessa vain herkimmät allergikot oireilevat ja suuressa useimmat allergikot saavat oireita. Heinille ja pujolle vastaavat rajat ovat <10 (pieni), 10-30 (kohtalainen) ja >30 (suuri) siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa.