Koivua ennätyksellisen runsaasti

Vuonna 2006 siitepölypitoisuuksia mitattiin Joutsenossa maaliskuun alusta syyskuun alkuun. Etelä-Karjalassa leppä- ja koivuallergikoilla oli vaikeaa, sen sijaan heinä- ja pujoallergikot selvisivät kesästä keskimääräistä vähäisemmin oirein.

Lepän siitepölykausi jäi lyhyeksi

Joutsenon keräimestä laskettiin maalis-huhtikuussa lähes 6000 lepän siitepölyhiukkasta, mikä on noin 20 % enemmän kuin edellisen viiden vuoden keskiarvo. Siitepölykausi alkoi edellisen vuoden tavoin vasta huhtikuun puolella. Ensimmäiset kaukokulkeutuneet siitepölyt todettiin 8.4. Voimakkainta kukinta oli huhtikuun lopussa (20.4.-2.5.), jolloin vuorokausipitoisuudet olivat säännöllisesti yli 100 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa.

Lepän pahin siitepölyaika oli noin kymmenen päivää tavanomaista lyhyempi. Suurin pitoisuus mitattiin 25.4., jolloin vuorokausiarvo oli 804 hiukkas­ta ilmakuutiometrissä. Tämä jäi kauas Joutsenon mittauspisteen neljän vuoden takaisesta ennätyksestä (2606).

Koivu kukki ennätyksellisen voimakkaasti

 

Toukokuu 2006 piinasi maakunnan koivuallergikkoja tavanomaista enemmän. Keräin kokosi kuukauden aikana yli 62 000 siitepölyhiukkasta, mikä on yli kaksinkertaisesti edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna. Edellisestä keväästä määrä kolminkertaistui.

 

Huhtikuussa lepän kukintakaudella ei havaittu lainkaan etelästä kaukokulkeutunutta koivun siitepölyä. Sen sijaan paikallinen kukinta käynnistyi poikkeuksellisen räväkästi. Ensimmäiset koivun siitepölyt havaittiin 1.5. ja siitepölykauden huippu saavutettiin jo 6.5. Toukokuun ensimmäisen viikonlopun aikana todettiin peräti 15 000 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Joutsenossa ei ole aikaisemmin havaittu näin suuria pitoisuuksia.

 

Koivun kukintahuippu hiipui toukokuun puolivälissä. Suuria pitoisuuksia (>100 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa), joissa useimmat koivuallergikot saavat oireita, todettiin kuitenkin 25.5. asti. Etelä-Karjalassa koivun pahin siitepölyaika oli hieman tavanomaista pidempi, noin kolme viikkoa.

 

Heinäallergisilla hyvä kesä

 

Heinäallergiset oirehtivat kuivan kesän aikana vähemmän kuin muutamana edellisenä vuotena. Joutsenon mittauspisteeseen kertyi elokuun puoliväliin mennessä vain 760 siitepölyhiukkasta, mikä jää jonkin verran viiden vuoden keskiarvosta (910). Kahdesta edellisvuodesta heinien siitepölymäärät laskivat nyt lähes puoleen.

 

Ensimmäiset heinien siitepölyt havaittiin edellisten vuosien tavoin jo toukokuun lopulla (25.5.). Paikallinen siitepölykausi alkoi kesäkuun puolivälissä ja jatkui heinäkuun lopulle. Suurimmat pitoisuudet mitattiin heinäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Siitepölykauden huippu saavutettiin 7.7., jolloin Joutsenossa todettiin 53 siitepölyhiukkasta yhdessä kuutiometrissä ilmaa.

 

Monet heinäallergikot saavat oireita vain suurissa pitoisuuksissa, jonka raja (>30 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa) ylittyi kaikkiaan yhdeksänä päivänä. Tämä on lähellä viiden vuoden keskiarvoa. Heinien pahin siitepölyaika jäi noin viikon tavanomaista lyhyemmäksi.

 

Pujon siitepölykausi keskinkertainen

 

Allergisten siitepölykauden päättävä pujo ei suuremmin kärsinyt kesän kuivuudesta. Ensimmäiset versot kukkivat heinäkuun alussa ja pääkukintakausi oli ohi elokuun puolivälissä. Allergisten kannalta pujon siitepölykausi Etelä-Karjalassa oli keskinkertainen. Joutsenon mittauspisteessä havaittiin yhteensä 290 siitepölyhiukkasta, mikä on lähellä viiden vuoden keskiarvoa (300).

 

Ensimmäiset pujon siitepölyt havaittiin edellisvuosien tavoin heinäkuun alkupäivinä (9.7.). Varsinainen siitepölykausi alkoi heti heinäkuun puolivälin jälkeen ja jatkui noin kuukauden (19.7.-15.8.). Suurimmat pitoisuudet mitattiin kukintakauden loppuhetkillä. Huippupäivänä (9.8.) Joutsenossa todettiin 32 siitepölyhiukkasta yhdessä kuutiometrissä ilmaa.

 

Monet pujoallergikot saavat oireita vain suurissa pitoisuuksissa, jonka raja (>30 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa) ylittyi tänä kesänä vain yhtenä päivänä. Kohtalaisia ja matalia pitoisuuksia mitattiin sen sijaan keskimääräistä useampana päivänä.