Keskinkertainen kausi alusta loppuun

Lepän siitepölykausi Kaakkois-Suomessa alkoi myöhään ja oli edellisen vuoden tasoa, mutta siitepölymäärät jäivät kolmanneksen keskivertokevään lukemista. Paikallinen kukinta alkoi huhtikuun puolivälissä peräti kuukautta myöhemmin kuin kahtena edellisenä vuotena. Siitepölykauden huippu oli vasta 23.4., jolloin ilmassa oli keskimäärin 430 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä.

Lepän siitepölykauden aikana vuorokausipitoisuudet nousivat suuriksi kaikkiaan seitsemänä päivänä. Sateiset säät kukintakauden alussa taittoivat kenties parhaan terän, sillä yli tuhanteen nousevia huippupitoisuuksia ei todettu tänäkään vuonna. Koska leppä kukkii Etelä-Karjalassa voimakkaammin parillisina vuosina, leppäallergikoille lienee luvassa vaikeampi oirekausi ensi keväänä.

Koivujen kukinta voimistui kahdesta edelliskeväästä. Siitepölykausi jäi kuitenkin määrältään ja aikataulultaan keskinkertaiseksi. Kohtalaisia tai suuria vuorokausipitoisuuksia mitattiin 39 päivänä. Useimmat koivuallergikot saavat oireita, kun vuorokausipitoisuus ylittää sata siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa. Nyt raja ylittyi 23 päivänä eli hieman useammin kuin keskimäärin (18).

Koivun siitepölykausi oli kahta edellistä pahempi, vaikka alkoikin niitä myöhemmin. Huhtikuun alkupuolella ei havaittu lainkaan koivun siitepölyä, sillä tuulten mukana tulleet kaukokulkeumat puuttuivat tyystin. Sen sijaan paikallinen kukinta alkoi melko tarkasti aikataulussaan, sillä ensimmäiset hiukkaset havaittiin 25.4. Myös siitepölykauden huippu osui kohdalleen, kun Äitienpäivän alla 8.5. ilmassa oli keskimäärin lähes 7 000 koivun siitepölyhiukkasta kuutiometrissä. Kaikkiaan tuhannen hiukkasen raja ylittyi tänä keväänä seitsemänä päivänä toukokuun alkupuoliskolla.

Heinäallergisille kesä oli helpommasta päästä

Suuren pitoisuuden raja ylittyi vain kuutena päivänä, mikä on vähiten vuonna 2001 alkaneen seurannan aikana. Lievempään oireiluun riittäviä kohtalaisen pitoisuuden päiviä kertyi kuitenkin edelliskesän tavoin lähes kolmanneksen tavallista enemmän. Elokuun puolivälin alla heinien siitepölyn pitoisuuskertymä (860) on sama kuin Kaakkois-Suomen keskiarvo 2000-luvulla.

Ensimmäiset heinien siitepölyt havaittiin odotusten mukaisesti jo toukokuun lopulla (28.5.). Pääoirekausi käynnistyi noin kaksi viikkoa myöhemmin, mutta hellejaksojen puuttuessa määrät eivät vielä kesäkuussa päässeet nousemaan suuriksi. Heinien vahvin kukinta ajoittui normaalisti heinäkuun keskivaiheille. Siitepölykauden huippu oli 15.7., jolloin ilmassa oli keskimäärin 120 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä. Näin suuria pitoisuuksia Joutsenossa on mitattu vain kahdesti aikaisemmin, viimeksi vuonna 2005.

Pujon siitepölykausi oli määrältään ja ajoitukseltaan yllättävän samanlainen kuin edellisenä kesänä, vaikka elokuu oli nyt aurinkoisempi suosien pujon kukintaa. Ensimmäiset siitepölyt havaittiin heinäkuun puolivälissä ja kukinta pääsi kunnolla vauhtiin kuun lopulla. Siitepölykauden huippu oli elokuun puolivälin alla, kun 11.8. vuorokauden keskipitoisuus oli 46 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Viimeiset kohtalaiset pitoisuudet mitattiin vain muutamia päiviä myöhemmin.

Monet pujoallergikot saavat oireita vain suurissa pitoisuuksissa, jonka raja ylittyi kolmena päivänä. Kohtalaisia pitoisuuksia mitattiin heinä-elokuussa 11 päivänä. Molemmat vastaavat täsmälleen 2000-luvun keskiarvoja.