Siitepölykausi 2010 allergisten kannalta pahin moneen vuoteen

Lähes 2000-luvun ennätyslukemiin yltänyttä lepän siitepölykautta luonnehtivat voimakkaat kaukokulkeumat ja heti niiden perään alkanut lyhyt mutta intensiivinen paikallinen kukinta. Todellinen piinaviikko alkoi pääsiäisen alla, sillä etelävirtausten myötä vuorokausipitoisuudet nousivat pahimmillaan erittäin suuriksi. Viikon aikana mittauspisteessä kirjattiin lepän siitepölyä yli puolet koko kukintakauden kokonaismäärästä.

Paikallinen kukinta alkoi melkein heti kaukokulkeumien perään, joten siitepölykauden huippu ajoittui Kaakkois-Suomen keskiarvon tuntumaan 11.4. Kukintakausi oli hieman tavallista lyhyempi, sillä viimeiset suuret vuorokausipitoisuudet mitattiin 21.4. Kevään aikana lepän siitepölyä havaittiin yli kaksi kertaa enemmän kuin keskivertokeväänä. Vuorokausipitoisuudet nousivat suuriksi peräti 17 päivänä, joista kolmena mitattiin erittäin suuria yli tuhanteen hiukkaseen kohonneita huippupitoisuuksia.

Koivun siitepölykausi Kaakkois-Suomessa nousi määriltään keskinkertaiseksi, vaikka kohtalaisia tai suuria vuorokausipitoisuuksia mitattiin Imatralla vähiten koko 2000-luvun aikana. Koivuallergisten onneksi noin viikon tavallista myöhemmin alkanut pääkukinta meni lämpimän sääjakson myötä nopeasti ohi. Samalla koivut vihertyivät ennätysvauhtia.

Koivuallergisten oirekausi alkoi huhtikuun lopulla voimakkaiden kaukokulkeumien myötä. Ensimmäisen kerran vuorokausipitoisuudet nousivat erittäin suuriksi 27.4. Yleensä paikallinen kukinta alkaa jo toukokuun alussa, mutta nyt koivujen pääjoukot ehtivät kukkaan vasta kuun puolivälin alla. Siitepölykauden huippu oli 15.5., jolloin ilmassa oli keskimäärin yli 6 300 koivun siitepölyhiukkasta kuutiometrissä. Kaikkiaan tuhannen hiukkasen raja ylittyi seitsemänä päivänä, mikä on suurin piirtein edelliskevään ja Kaakkois-Suomen keskivertotasoa.

Heiniä ja pujoa runsaasti

Helteinen kesä oli tukala varsinkin heinäallergisille, sillä siitepölykauden pitoisuuskertymä Kaakkois-Suomessa oli lähes neljänneksen keskimääräistä suurempi. Heinien siitepölyä oli ilmassa selvästi enemmän kuin kahtena edellisenä kesänä, joten oirekausikin on useimmilla ollut tavallista pahempi.

Heinäallergian oireet voimistuvat, kun vuorokauden keskipitoisuus nousee yli 30 siitepölyhiukkaseen ilmakuutiossa. Raja ylittyi Imatran mittauspisteessä kymmenenä päivänä. Määrä on lähes kaksinkertainen edelliskesään verrattuna. Lievempään oireiluun riittäviä kohtalaisen pitoisuuden päiviä kertyi kuitenkin tavanomaista vähemmän, sillä helteiden myötä heinien kukintakausi typistyi loppua kohti.

Ensimmäiset heinäpölyt havaittiin jo toukokuun lopulla (24.5.), mutta pääkukintakausi alkoi kesäkuun puolivälissä. Pahin siitepölyaika kesti reilu pari viikkoa (27.6.-15.7.) ja oli noin viikon tavanomaisesta etuajassa. Myös siitepölykauden huippu oli poikkeuksellisen aikaisin, kun heti heinäkuun alussa (4.7.) ilmakuutiossa oli 137 siitepölyhiukkasta. Vain kerran vuonna 2004 Kaakkois-Suomessa on mitattu tätä suurempi vuorokausipitoisuus.

Pujot päättivät voimalla allergisten siitepölykauden. Kesän helteet edistivät ja voimistivat pujon kukintaa. Siitepölykausi alkoi heinäkuun puolivälissä ja jatkui yhtenäisenä reilun kuukauden aina elokuun jälkipuoliskolle asti. Huippu ajoittui noin viikon tavanomaista aikaisemmin, kun 4.8. vuorokauden keskipitoisuus oli 63 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Kaakkois-Suomessa on mitattu vain muutaman kerran suurempia pitoisuuksia. Kaikkiaan pujon siitepölykauden pitoisuuskertymä oli noin 60 % tavanomaista suurempi.

Useimmat pujoallergikot saavat oireita vain suurissa pitoisuuksissa, jonka raja ylittyi tänä kesänä seitsemänä päivänä. Kohtalaisiakin pitoisuuksia mitattiin heinä-elokuussa 14 päivänä. Vain vuonna 2007 pahimman oireilun päiviä on ollut yhtä paljon.