Helppo siitepölykausi allergisille

Keväällä lepän siitepölyä mitattiin kolmanneksen vähemmän, koivuilla jäätiin alle puoleen ja heinien siitepölyäkin oli viidenneksen tavanomaista vähemmän. Elokuussa siitepölyallergisten oirekauden päättäneen pujon pitoisuudet nousivat hiukan 2000-luvun keskiarvoa suuremmiksi.

Lepän siitepölykausi Kaakkois-Suomessa alkoi tavanomaista myöhemmin ja jäi keskimääräistä heikommaksi. Kevään aikana lepän siitepölyä havaittiin kolmanneksen vähemmän kuin keskivertokeväänä.

Kylmän maaliskuun jälkeen ensimmäiset lepän kaukokulkeutuneet siitepölyt havaittiin vasta 2.4. Vain kerran 2000-luvun aikana kauden alku on venynyt yhtä pitkälle. Kevään suurin lepän vuorokausipitoisuus mitattiin jo 4.4., jolloin etelävirtauksen avustamana siitepölymäärä nousi erittäin suureksi.

Paikallinen kukinta alkoi viikkoa myöhemmin, mutta siitepölykausi huipentui vasta kuun puolivälissä. Neljän päivän rutistuksen jälkeen pitoisuudet laskivat nopeasti. Siitepölymäärä kävi runsaana vielä 23.4., mutta kaikkiaan kukintakausi jäi tavallista lyhyemmäksi.

Koivun siitepölykausi 2000-luvun toistaiseksi heikoin

Koivuallergiset selvisivät vähällä, sillä paikallista kukintaa povattiin jo ennakkoon heikoksi eikä suuria siitepölyn kaukokulkeumiakaan havaittu.

Koivuallergisten oirekausi alkoi vähitellen huhtikuun lopun viileässä säässä. Ensimmäisen kerran siitepölymäärä kävi suurena huhtikuun viimeisenä päivänä, mutta koivujen pääjoukot aloittivat kukinnan vasta viikkoa myöhemmin.

Koivun kukintahuippu ajoittui Kaakkois-Suomen keskiarvon tuntumaan. Suurin vuorokausipitoisuus mitattiin 8.5., jolloin ilmassa oli keskimäärin 2 300 koivun siitepölyhiukkasta kuutiometrissä. Kaikkiaan tuhannen hiukkasen raja ylittyi neljänä päivänä, joka on vain puolet Kaakkois-Suomessa keskivertokevään määrästä.

Heinät kukkivat etuajassa

Lämmin kesä oli edellisvuosia helpompi heinäallergisille, sillä siitepölykauden pitoisuuskertymä Kaakkois-Suomessa jäi viidenneksen keskimääräistä pienemmäksi. Heinien kukinta alkoi tavanomaista voimakkaampana, mutta huippukausi jäi vaisuksi ja kukinta hiipui jo ennen heinäkuun puoliväliä.

Suuren vuorokausipitoisuuden raja ylittyi Imatran mittauspisteessä kahdeksana päivänä. Määrä on täsmälleen sama kuin edellisen yhdeksän vuoden keskiarvo. Lievempään oireiluun riittäviä kohtalaisen pitoisuuden päiviä kertyi kolmanneksen tavanomaista vähemmän.

Ensimmäiset heinäpölyt havaittiin toukokuun lopulla (24.5.) ja jo kesäkuun alussa siitepölyä oli ilmassa lähes päivittäin. Alkukesällä siitepölyä laskettiinkin keskimääräistä enemmän.

Pahin siitepölykausi oli noin viikon etuajassa. Juhannuksen jälkeen alkanut kukintahuippu kesti pari viikkoa (28.6.-12.7.). Runsaimmin siitepölyä oli ilmassa heti heinäkuun alussa (3.7.), jolloin ilmakuutiossa oli 74 heinän siitepölyhiukkasta. Allergisten kausi helpottui poikkeuksellisen aikaisin, sillä siitepölymäärä väheni huomattavasti jo ennen heinäkuun puoliväliä. Kuun loppupuoliskolla heinien siitepölyä havaittiin ilmassa ainoastaan kuutena päivänä.

Pujot päättivät vaisun siitepölykauden

Lämmin alkukesä joudutti pujon kukintaa. Siitepölykausi käynnistyi jo heinäkuun alussa ja jatkui yhtenäisenä kahden kuukauden ajan. Huippupäivä oli 6.8., jolloin vuorokauden keskipitoisuus oli 74 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Tämän jälkeen sateet katkaisivat kukinnan ja elokuun lopulla ilmassa havaittiin vain yksittäisiä siitepölyhiukkasia. Varhain hiipuneen siitepölykauden pitoisuuskertymä oli kuitenkin 15 % tavanomaista suurempi.

Useimmat pujoallergikot saavat oireita vain suurissa pitoisuuksissa. Tänä kesänä raja ylittyi kuutena päivänä, joka on keskimääräistä enemmän. Kohtalaisiin pitoisuuksiin yllettiin 12 päivänä, joka puolestaan on hiukan tavanomaista vähemmän.