Koivun siitepölyä ennätysmäärin

Kaakkois-Suomessa siitepölyallergisten kausi alkoi miellyttävissä merkeissä, sillä lepän kukinta jäi selvästi tavanomaista heikommaksi. Kevään aikana siitepölyä havaittiin vain neljännes keskivertokevään määrästä. Kymmenen vuoden aikana lepän siitepölyä on ollut vähemmän vain vuosina 2003 ja 2007.

Ensimmäiset siitepölyhiukkaset havaittiin kylmän maaliskuun loppupuolella, mutta säännöllisemmin siitepölyä oli ilmassa vasta huhtikuun puolella. Lepän paikallinen kukinta alkoi 10.4. ja kesti noin kaksi viikkoa. Viimeisen kerran pitoisuus nousi suureksi 20.4.

Koivu sen sijaan oli tyystin toista luokkaa. Norkkomäärien perusteella siitepölykaudesta povattiin jo talvella ennätyksellisen voimakasta. Ennuste piti paikkansa. Kaakkois-Suomessa koivun siitepölyä oli ilmassa lähes neljän keskivertokevään verran. Pahimpana päivänä (10.5.) pitoisuus oli yli kaksi kertaa suurempi kuin edellinen ennätys vuodelta 2006.

Paikallinen kukinta alkoi keskiviikkona 9.5. iltaa kohti kiihtyen. Tuuli piti yöllä siitepölyn ilmassa ja torstaina norkoista vapautui lisää hiukkasia. Tuloksena oli 36 000 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa, mikä on suurin koskaan Suomessa mitattu vuorokauden keskipitoisuus. Pienen helpotuksen allergisille tarjosi perjantaina aamuyöllä alkanut sade, joka katkaisi ennätyksellisen jakson.

Ennätyspäivän jälkeen koivun kukinta jatkui erittäin voimakkaana 23.5. asti, jonka aikana siitepölypitoisuus laski alle tuhanteen hiukkaseen vain kolmena päivänä. Luvut ovat suuria, sillä useimmat koivuallergikot saavat oireita vuorokausipitoisuuden ylittäessä sata hiukkasta ilmakuutiossa. Poikkeuksellisten siitepölymäärien takia oireita esiintyi yleisesti myös ihmisillä, joilla ei ole todettu koivun siitepölyallergiaa.

Koivun kukintakauden siitepölysumma oli lopulta reilusti yli 100 000, kun keskimäärin on jääty noin 30 000 hiukkasen tuntumaan. Kevään kukkijoista myös kuuset ja jalavat tuottivat aikaisempaa runsaammin siitepölyä. Keväällä 2013 koivuallergisilla on odotettavissa huomattavasti helpompi kevät, sillä voimakkaan kukinnan jälkeen koivut keräilevät voimiaan ainakin seuraavan vuoden ajan.

Myös heinien siitepölyä runsaasti

Edellisiä vuosia sateisempi kesä ei tuonut helpotusta heinäallergisille. Pitkän kukintakauden aikana Kaakkois-Suomessa mitattiin 50 % tavallista enemmän heinän siitepölyä. Heinäkuun alussa pitoisuudet nousivat muutamina päivinä erittäin suuriksi.

Heinäallergian oireet voimistuvat, kun vuorokauden keskipitoisuus on yli 30 siitepölyhiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Raja ylittyi tänä kesänä 14 päivänä, mikä on kahden keskivertokesän määrä. Ensimmäinen suuren pitoisuuden päivä kirjattiin jo 14.6. ja viimeinen reilu kuukausi myöhemmin (21.7.).

Pahin siitepölykausi osui heinäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon. Huippupäivänä (7.7.) ilmakuutiossa oli peräti 143 heinän siitepölyhiukkasta. Ensimmäisen kerran yli sadan noustiin jo pari päivää aikaisemmin. Heinäallergisten oirekausi käytännössä päättyi naistenviikon sateisiin, vaikka sen jälkeen kirjattiin vielä yksi suuren pitoisuuden päivä.

Pujon heikko kukinta päätti siitepölykauden

Ensimmäiset pujon siitepölyhiukkaset havaittiin vasta heinäkuun puolivälin sateiden jälkeen. Suurimmillaan pitoisuudet olivat kuun lopussa, jonka jälkeen sateet hidastivat taas kukintaa. Elokuun alussa siitepölypitoisuus nousi neljänä päivänä kohtalaiseksi, mutta jo ennen kuun puoliväliä kukinta heikkeni. Elokuun loppupuolella siitepölykeräimeen rekisteröityi enää yksittäisiä hiukkasia.

Useimmat pujoallergikot saavat oireita vain suurissa pitoisuuksissa. Tänä kesänä raja ylittyi vain kerran, kun edellisenä vuotena suuria pitoisuuksia oli kuutena päivänä. Kohtalaisia pitoisuuksia oli seitsemänä päivänä, joka sekin on tavanomaista harvemmin. Pujon siitepölysumma jäi toiseksi heikoimmaksi 2000-luvulla.