Imatralta maalle uusi muurarimehiläinen (2006)

Lämmin huhtikuun loppu jää varmasti imatralaisen Ismo Hellstenin mieleen, sillä Saareksiinmäellä sijaitsevan omakotitalon pihamaalle ilmaantui satamäärin outoja pistiäisiä. Niiden reitti kulki ulko-oven läheltä talon välipohjan kätköihin, josta etsinnöistä huolimatta ei onnistuttu löytämään pesää. Hellsten otti Instituuttiin yhteyttä selvittääkseen, mikä laji on kyseessä ja miten kiusallisesta vieraasta pääsee eroon ennen kuin perheen lapset jäävät niiden kulkureitille.

Selvä mehiläinen, mutta mikä niistä? Guy Söderman Suomen ympäristökeskuksesta innostui heti otuksesta napatusta digikuvasta ja epäili talonvaltaajaa peräti Suomelle uudeksi mesipistiäislajiksi. Asian varmentamiseksi tarvittiin näyteyksilöitä. Omistajan kanta tallentamiseen oli selvä, ”viekää vaikka kaikki!”. Pihamaalla meno oli villiä eikä pistiäisten joukko juuri harventunut, vaikka talteen otettiin kymmenkunta yksilöä. Niiden perusteella määritys varmentui ja Suomi sai uuden lajin, rusomuurarimehiläisen (Osmia rufa).

Vaikka naaraalla onkin pistin, muurarimehiläiset ovat hyvin säyseitä eikä ihmisen pistämistapauksia tunneta. Noin sentin mittainen ja hyvin karvainen rusomuurarimehiläinen muistuttaa kukalla istuessaan melkoisesti tavallista kesymehiläistä. Lajin naaras on tunnistettavissa suukilven alareunan sarvimaisista ulokkeista. Myös lentoaika antaa osviittaa, sillä rusomuurarimehiläinen on Euroopan varhaisimpia mesipistiäislajeja. Se lentää varhain keväällä yleensä jo ennen kimalaisia.

Rusomuurarimehiläinen on sopeutuvainen kolopesijä, joka vaihtaa pesimäpaikkoja melko usein. Koska lajille kelpaavat myös keinopesät, Söderman antoi ”luomuvinkin” talonvaltaajien häätämiseksi: sahatkaa muutamia koivupölkkyjä, poratkaa niihin 6 mm läpimittaisia ja 10 cm syviä reikiä ja viekää syksyllä kauemmas tontin reunalle, niin hyvässä lykyssä mehiläiset siirtyvät niihin!

Viime vuosien suotuisa ilmastojakso lienee auttanut myös rusomuurarimehiläisen Suomenlahden yli. Runsas pesintä viittaa lajin tulleen Etelä-Karjalaan jo edellisenä kesänä. Tätä tukee vain muutama päivä myöhemmin tehty toinenkin havainto: Instituutin tutkija Juha Jantunen hieraisi silmiään, kun tutunnäköinen pistiäinen oli löytänyt mieluisan pesimäpaikan omasta ulkosaunan ovestaan! Pistiäisten pääreitti kulki oksanreiästä, josta niiden elämää saatiin kuvattua.