Peltohiiriä hiirenloukuissa? (17.1.2008)

Syksyn vaihtuessa talveksi monet metsien ja peltojen pikkunisäkkäät tulevat etsimään ravintoa taloista ja piharakennuksista. Hiirien ja myyrien jäljille pääsee usein puhki nakerrettujen pussien tai ulostepapanoiden avulla. Otukset voi paljastaa myös ”hiiren” haju, joka tulee kulkureittien merkitsemiseen ruikitusta virtsasta.

Sisälle tulleet otukset on syytä pyydystää pois tuhotöistä ja paikkoja likaamasta. Loukun räpsähdettyä on myös hyvä tilaisuus tunnistaa eläin. Myyrät ja hiiret on helppo erottaa toisistaan. Myyrillä on pienet korvat lähes näkymättömissä turkin alla ja häntä on selvästi ruumista lyhyempi. Hiirillä taas on hörökorvat ja lähes ruumiin pituinen häntä.

Lajilleen hiirien ja myyrien tunnistaminen on hankalampaa. Poikkeuksena on peltohiiri, jonka tunnistaa pitkin ruskehtavaa selkää kulkevasta tummasta juovasta. Juova ei ulotu yhtä vahvana silmien väliin asti kuin harvinaisemmalla koivuhiirellä. Rakennuksista koivuhiiriä havaitaan äärimmäisen harvoin, kun taas peltojen kyntäminen ajaa syksyisin peltohiiret metsien reunoihin ja usein niitä tavataan myös sisätiloista.

Peltohiirellä vahva kanta itärajan tuntumassa

Itä-Suomen sanomalehdissä tehtiin joulukuussa 2007 peltohiiren levinneisyyttä kartoittava kysely. Se tuntui osuvan otolliseen ajankohtaan, sillä 40 henkilöä lähetti tietoja kaikkiaan 230 peltohiirestä. Laji oli nähty monin paikoin ensimmäistä kertaa. Joitakin kymmeniä yksilöitä ilmoitettiin myös aikaisemmilta vuosilta, varhaisimmat aina 1950-luvulta lähtien.

Pikkunisäkkäiden kannat vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Peltohiirellä oli ilmeisesti parempi vuosi, koska yhdestä ja samasta loukusta saatiin pahimmillaan useita kymmeniä yksilöitä. Tunnistaminen oli yleensä helppoa, tosin eräs pihapuussa kiipeilevä akrobaatti paljastui kuvaajankin epäilyksien mukaisesti koivuhiireksi.

Tiedot peltohiiren esiintymisestä ovat olleet varsin hatarat. Evakkojen heinäkuormissa sen sanotaan kulkeutuneen sotien aikana Hämeeseen asti, josta sittemmin on tehty havaintoja harvakseltaan. Vahvimmat kannat ovat suppealla alueella Pernajan ja Kontiolahden itäpuolen rajaseuduilla.

Kyselyn tulosten perusteella peltohiiri esiintyy tälläkin alueella hyvin hajanaisesti. Eteläisin havainto tuli Ylämaalta Leinon kylästä, läntisin Hirvensalmelta ja pohjoisimmat Kesälahdelta. Havainnot keskittyivät selvästi kolmelle eri alueelle. Eniten tietoja tuli Parikkalasta, varsinkin Uukuniemen ympäristö oli vahvasti peltohiirten hallinnassa. Toinen keskittymä oli Ylämaalla ja kolmas Savitaipaleen ympäristössä. Näiltä ilmoitettiin reilusti yli puolet kaikista peltohiiristä.

Instituutti kiittää lämpimästi kaikkia peltohiiristä havaintonsa lähettäneitä!