Apollon palautusyritys Saimaan saaristoon

Isoapollo (Parnassius apollo) on isoimpia päiväperhosiamme ja ensimmäinen rauhoitettu hyönteislaji yhdessä pikkuapollon kanssa vuonna 1976.

Siirtohankkeen tavoitteena oli palauttaa isoapollo takaisin entiselle elinpaikalle Saimaan saaristoon, josta laji katosi 1970- ja 1980-luvun aikana. Alun perin Lounais-Suomesta kerättyjä ja sittemmin koeoloissa kasvatettuja toukkia siirrettiin Lappeenrannassa muutaman saaren isomaksaruohoa kasvaville kallioille vuosina 2010 ja 2011.

Vuonna 2010 munat tai juuri kuoriutuneet toukat saapuivat Imatralle toukokuun alussa. Touko-kesäkuun vaihteessa kallioille vapautettiin yhteensä 621 kooltaan 5-15 mm mittaista toukkaa. Sateisen ja viileän kesäkuun lopussa kallioilla havaittiin vain muutamia toukkia eikä yhtään aikuista yksilöä havaittu heinä-elokuun aikana.

Siirtohanketta jatkettiin keväällä 2011. Nyt toukkien selviytymistä parannettiin kasvatusvaiheessa monella tavoin: toukat tuotiin Imatralle vasta 27.5.2011, jolloin suurin osa oli jo 1-2 cm mittaisia, ja toukkia kasvatettiin sisällä kasvatushuoneessa. Ravinnoksi haettiin isomaksaruohoa Lappeenrannasta, jonne vapautettiin kaikkiaan 299 toukkaa 11.6. ja 17.6.2011. Suurin osa vapautetuista toukista oli 4-5 cm mittaisia.

Apollon kotelovaihe kestää 3-5 viikkoa. Koska toukat olivat vapautettaessa lähes täysimittaisia, perhosia havainnoitiin ensimmäisen kerran heinäkuun toisella viikolla. Perhosia etsittiin aurinkoisella säällä 2-3 kertaa viikossa. Yhden käyntikerran aikana kallioilla havainnoitiin 1-2 tunnin ajan. Kallioilla kävi myös paikallisia luontoharrastajia.

Aikuisia apolloperhosia havaittiin ainoastaan yksi (14.7.2011). Perhonen lensi metsässä kallioiden välissä kohti metsänreunaa. Vaikka perhonen nähtiin jo ennen heinäkuun puoliväliä, sitä ei enää havaittu myöhemmillä käyntikerroilla.

Johtopäätökset

Apollon siirron tulokset jäivät varsin laihoiksi, sillä vain yksi täysikasvuinen perhonen nähtiin siirtopaikalla.

Ensimmäisenä siirtovuotena 2010 kesäkuun viileä sää todennäköisesti lisäsi huomattavasti pienten toukkien kuolleisuutta. Jälkimmäisenä vuotena 2011 odotettiin selvästi parempaa tulosta, koska luontoon vapautetut toukat olivat lähes täysikasvuisina.

Vähäiset havainnot viittaavat siirron epäonnistumiseen, mutta koteloista on todennäköisesti kuoriutunut enemmän kuin yksi apolloperhonen. Koska siirtopaikan lisäksi lähialueilla on runsaasti isomaksaruohoa kasvavia kallioita, perhoset ovat kuoriuduttuaan voineet siirtyä muualle. Tähän viittaa myös ainoaksi jääneen apolloperhosen havainto: perhonen havaittiin vain kerran, jolloin se oli lentämässä pois siirtokalliolta.

Kesällä 2012 kallioilla käydään etsimässä apollon toukkia ja aikuisia perhosia. Siirtohanke Lounais-Suomessa päättyy vuonna 2011, joten uusintasiirtoja ei enää voida toteuttaa Saimaallakaan.