Huuhan harjurinne
(käynnistysvuosi 1992)

Ruokolahdella on pyritty elinympäristön kunnostuksen ja siirtoistutusten avulla parantamaan kahden harjurinteillä elävän uhanalaisen lajin asemaa maassamme. Lupaavasta alusta huolimatta harjusinisiiven palautussiirto lajin toiseksi viimeiselle elinpaikalleen Pohjoismaissa ei kuitenkaan onnistunut. Taantuneen palosirkan siirto sen sijaan vaikuttaa onnistuneen ja siirto on myös paljastanut uutta lajin elinkierrosta. Hoidon tuloksena alueella on monipuolista harjuluontoa, joka tehokkaan metsänhoidon ja metsäpalojen torjunnan vuoksi on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Ruokolahdelta ovat saaneet hyvän turvapaikan myös uhanalaiset hietaneilikat ja kangasvuokot.

Hankkeen eteneminen

Vuonna 1972 ukkosmyrsky kaatoi laajalti varttunutta männikköä harjurinteeltä. Vuosikymmenen lopulla männikön kasvu uhkasi harjusinisiiven esiintymistä ja viimeiset perhoset nähtiin vuonna 1984. Elinpaikka kunnostettiin vuonna 1992 ja harjusinisiipiä siirrettiin Säkylästä vuonna 1994. Aluksi lajin kanta kasvoi, mutta romahti vuosina 1997-–1999 ja perhonen katosi, vaikka rinteelle raivattiin kuusi uutta avointa laikkua vuonna 1997. Vuonna 2000 rinteelle siirrettiin Säkylästä palosirkkoja. Seuraavat vuodet paljastivat palosirkan elinkierron kaksivuotiseksi, mutta ensimmäiset ”väärän vuoden” palosirkat havaittiin jo vuonna 2005. Vuodesta 2006 lähtien palosirkkojen määrä on kuitenkin ollut huolestuttavan pieni. Taantumisen taustalla lienevät heikkojen sääolojen ohella kasvillisuuden muutokset: mm. kanervan peittävyys laikuilla on nelinkertaistunut 2000-luvun aikana. Kunnostettu harjurinne on kuitenkin tärkeä elinympäristö monille hyönteisille. Vuonna 2007 vanhimman laikun hyönteisiä tutkittiin automaattipyydyksillä. Kaikkiaan 143 tunnistetun lajin joukosta löytyi useita harvinaisuuksia, mm. sysimaamehiläinen ja verivyömehiläinen.

Vuonna 2010 koivun taimia ja katajia poistettiin raivaussahalla keväällä ja syksyllä. Taimikkoa raivattiin laikuilla 4, 5 ja 6. Laikulla 1 kaadettiin rinteelle jätettyjä suuria mäntyjä. Laikku kulotettiin toukokuussa 2012 osana Etelä-Karjalassa käynnistettyä Luonnonhoitoa liekeillä -hanketta. Rinteen palaneella osalla kangasajuruoho oli ehtinyt hyvään kasvuun jo kuukauden kuluttua liekkien sammumisesta.

Kasviruudut tutkittiin kahden välivuoden jälkeen vuonna 2010. Kasvilajistossa muutokset ovat olleet vähäisiä, tosin kanervan peittävyys on kaksinkertaistunut ja samalla kangasajuruoho on vähentynyt puoleen aikaisemmasta. Palosirkkojen siirto näyttää nyt todellakin epäonnistuneen, sillä yhtään sirkkaa ei ole havaittu vuoden 2006 jälkeen. Viimeiset tuloksettomat etsinnät tehtiin kesällä 2010.

Hanke on toteutettu yhteistyössä alueen maanomistajan Stora Enso Oyj:n kanssa.