Pellisenrannan niityt
(käynnistysvuosi 1990)

Joutsenon Pellisenrannan Yläniitty on maakunnallisesti arvokas perinneympäristö. Ketorinteen huippuhetket ajoittuvat juhannuksen tienoille, jolloin runsaana esiintyvä mäkitervakko hehkuu punaisena. Heinäkuussa väri vaihtuu valkoiseksi, kun päivänkakkarat puhkeavat kukkaan. Myös hyönteiselämä perhosineen on runsasta. Hoidon avulla pyritään säilyttämään Yläniityn kasvillisuutta ja perhosmaailmaa. Kunnostuksen ja laidunnuksen avulla mäkitervakon ja muun niittykasvillisuuden toivotaan levittäytyvän myös Alaniitylle.

Hankkeen eteneminen

Heinänviljely, karjan laidunnus ja muu toiminta Yläniityllä päättyi 1970-luvun alussa. 1980-luvulla kedolle kehittyi monipuolinen kasvi- ja hyönteislajisto, mutta vuosikymmenen lopulla havaittiin jo merkkejä umpeenkasvusta. Hoito aloitettiin vuonna 1990 poistamalla nuori männikkö ja jatkui keväisillä haravoinneilla ja loppukesän niitoilla vuosina 1991-1995. Vuoden 1996 kasvitutkimus osoitti kuitenkin kedon rehevöityneen, joten kesällä 1997 hoitoa tehostettiin. Keto jaettiin kahteen lohkoon ja vuosina 1997–-2000 lampaat laidunsivat näitä vuorovuosina. Vuonna 2001 kedon hoitoalue laajeni Yläniityllä ja uusi laidun perustettiin Alaniitylle. Säännöllisestä laidunnuksesta huolimatta neljäs kasvitutkimus vuonna 2006 osoitti ketokasvien vähenemisen jälleen kiihtyneen, minkä johdosta hoitoa tehostettiin haravoimalla ketorinne keväällä 2007. Ylä- ja Alaniityn perhoslajistoa on verrattu kesä-elokuussa 2003, 2005 ja 2007 viikoittaisten linjalaskentojen avulla. Yläniityn perhoslajisto on edelleen selvästi monipuolisempi.

Vuonna 2009 Yläniityn laidunnuksessa oli välivuosi, mutta kesällä 2010 reilu 20 lammasta laidunsi niityillä toukokuun puolivälistä aina lokakuun puoliväliin saakka. Kasviruutututkimusten mukaan Alaniityn lajisto on muuttunut heinävaltaisemmaksi. Yläniityn lajimäärä puolestaan oli nousut edellisestä kerrasta 72 lajiin. Muutokset olivat melko vähäisiä, mutta kasvillisuus oli edelleen muuttunut rehevämmäksi. Apilat jatkoivat runsastumista ja mäkitervakkoa havaittiin aikaisempaa harvemmalta ruudulta. Peltokasvien määrä sen sijaan kääntyi laskuun ja niittykasveja oli hiukan aikaisempaa runsaammin. Vuosina 2008-2009 tehdyssä Malaise-seurannassa Yläniityltä löytyi useita mielenkiintoisia hyönteislajeja.

Niittyjen laidunnus päättyi  vuonna 2011, kun lampaat niityille tuoneen Pekka Sihvosen luomutila oli lopettamassa toimitaa eläkkeelle siirtymisen myötä. Kun lähialueilla lampaita ei ole jatkossa tarjolla, suuri osa Alaniittystä ja osa Yläniitystä on istutettu puiden taimille. Parhaat alueet jäävät edelleen niityksi, mutta jatkohoidosta ei vielä ole varmuutta. Niittyjen jatkohoitoa suunnittellaan yhteistyössä maanomistajien Kyösti ja Suula Lähteen kanssa.