Päiväperhoset hyytyivät alkukesään (3.9.2014)

Ensin perhoset sinnittelivät läpi olemattoman vähälumisen talven ja sitten runsassateisen kolean kesäkuun. Kun juhannusaattona oli paikoin talvisempaa kuin jouluaattona, huima hellekausi keskikesällä ei enää päiväperhoskesää pelastanut.

Tuloksena oli yksi 2000-luvun heikoimmista päiväperhoskesistä Etelä-Karjalassa. Tämä käy ilmi Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin seurannasta, joka alkoi vuonna 1991 Lappeenrannan Joutsenossa.

Tutkimuslinjan laskennoissa on kirjattu 24 vuoden aikana keskimäärin 1 360 perhosta 41 lajista. Kesällä 2014 nähtiin vain reilu tuhat perhosta 33 lajista. Yksilömäärä jäi viidenneksen keskivertovuoden tasosta. Viimeksi päiväperhosia on ollut lennossa yhtä vähän vuonna 2007.

Lajimäärä sen sijaan romahti pienemmäksi kuin kertaakaan aikaisemmin. Perhoskato näkyi varsinkin alkukesän lajistossa. Esimerkiksi mustatäplähiipijä, virnaperhonen ja ruskosinisiipi jäivät tyystin näkemättä. Sitruuna- ja nokkosperhosia sekä niittyhopeatäpliä on kirjattu yhtä vähän viimeksi 1990-luvun alkupuolella.

Varsinkin sinisiivet ja hopeatäplät olivat kauttaaltaan vähälukuisia. Haastavista talvehtimisoloista ja kylmästä alkukesästä kärsivät myös useimmat loppukesän lajit. Aurinkoisista hellesäistä huolimatta esimerkiksi lauhahiipijä ja loistokultasiipi jäivät heinä-elokuussa noin puoleen tavallisista lukumääristään.

Myönteisiä valopilkkuja oli päiväperhoskesässä vähän. Loppukesän heinämailla runsaslukuinen tesmaperhonen sai ilahduttavasti seuraansa tummahäränsilmän. Maakunnassa nopeasti levittäytyneitä kartta- ja peltovirnaperhosia kirjattiin linjalla jopa ennätysmäärin. Ensimmäistä kertaa laskennassa havaitun isonokkosperhosen kannat sen sijaan taisivat kärsiä alkukesän olosuhteista, sillä talvehtineita yksilöitä näkyi keväällä monin verroin enemmän kuin uuden polven yksilöitä myöhemmin kesällä.