Loiset ja kuivuus veivät neitoperhoset Etelä-Karjalan puutarhoista? (23.8.2006)

Neitoperhonen on ollut viime vuosina poikkeuksellisen runsas ja siihen on kiinnitetty laajalti huomiota. Elo-syyskuussa nauhukset, punatähkät ja muut pihakukat ovat houkutelleet paikoin jopa tuhansia perhosia, jotka keräävät energiapitoista mettä talvehtimista varten. Kellareissa, ullakoilla ja muissa rakennelmissa talven yli selvinneet yksilöt heräilevät huhtikuun lopulla jatkamaan sukua.

Nyt neitoperhosen kannat ainakin Kaakkois-Suomessa näyttäisivät romahtaneen. Joutsenossa sijaitsevalla päiväperhosten tutkimuslinjalla nähtiin keväällä ja alkukesällä 28 talvehtinutta yksilöä. Uuden sukupolven huippu on elokuussa, mutta nyt kuukauden aikana on havaittu ainoastaan neljä neitoperhosta. Edellisenä kesänä talvehtineita yksilöitä löytyi 71 ja näiden jälkeläisiä peräti 350.

Vuodesta 1991 lähtien perhoslinjalla on havaittu yhteensä 1520 neitoperhosta, joista 320 keväällä ja 1200 syksyllä. Pitkän talven yli selviää keskimäärin vain yksi neitoperhonen neljästä. Tänä kesänä suhde on ollut poikkeuksellinen. Uuden sukupolven yksilöitä on ollut ainoastaan 15 % talvehtineiden yksilöiden määrästä. Mikäli syksyn aikana tilanne ei parannu merkittävästi, ensi keväänä nähdään erittäin vähän neitoperhosia.

Kadon taustalla lienevät neitoperhostoukkien loiset, jotka ovat verottaneet voimakkaasti kasvanutta perhoskantaa ilmeisesti jo edelliskesästä lähtien. Viime talvi ei ollut erityisen kylmä, mutta talvehtineiden yksilöiden määrä keväällä oli jo selvästi edellisvuosia pienempi. Viime syksyn yksilöistä vain 8 % nousi siivilleen tänä keväänä.

Neitoperhosten katoa on kiihdyttänyt poikkeuksellisen kuiva kesä. Toukkien ravintokasvi nokkonen lakastui ja kuivui monin paikoin. Kuivuus on vähentänyt selvästi myös muita loppukesällä lentäviä päiväperhosia.

Neitoperhosen suotuisa kausi kesti peräti kuusi vuotta. Sen aikana lajin elinalue laajeni voimakkaasti pohjoiseen. Viime kesänä neitoperhosia nähtiin jo Ivalossa asti. Kotimainen kanta saa joka kesä täydennystä etelämpää vaeltaneista yksilöistä, jotka vakiinnuttivat kauniin päiväperhosen Etelä-Suomeen vasta 1970-luvulla.

Koko maan kattava päiväperhosseuranta kertoo neitoperhosen huimasta noususta. Laji oli 1990-luvulla Suomen 22. runsain päiväperhonen, mutta kymmenkertaistunut yksilömäärä nosti sen kärkikolmikkoon 2000-luvulla. Kesällä 2005 neitoperhonen oli ensimmäistä kertaa seurannan runsaslukuisin laji. Loppuvuodesta valmistuvat valtakunnallisen päiväperhosseurannan tulokset kertovat tarkemmin, kuinka laaja kato neitoperhosia kohtasi kesällä 2006.