Helteet ja kuivuus lyhensivät Etelä-Karjalan päiväperhoskesää (26.9.2006)

Lämpimästä kesästä huolimatta päiväperhosten laji- ja yksilömäärät jäivät Kaakkois-Suomessa lähelle keskiarvoja. Helteiden myötä perhosten huippukausi oli tavallista lyhyempi ja pitkään jatkuneen kuivuuden takia perhosia nähtiin loppukesällä poikkeuksellisen vähän. Ravintokasvien kuihtumisen takia monen lajin lähtökohdat seuraavaan kesään eivät ole kovin hyvät.

Instituutti on seurannut päiväperhosia Joutsenossa kolme kilometriä pitkällä tutkimuslinjalla vuodesta 1991 lähtien. Tavanomaista maatalousympäristöä ilmentävä linja kierretään kerran viikossa toukokuun alusta syyskuun loppuun. Linjalla on havaittu 16 vuoden aikana yhteensä 59 lajia ja yli 20 000 päiväperhosta. Keskimäärin yhden kesän aikana on nähty 40 lajia ja 1 260 perhosta.

Kesän 2006 laskennat tehtiin lämpimämmissä oloissa kuin koskaan aikaisemmin seurannan aikana. Keskilämpötila nousi ensimmäistä kertaa yli 20 asteen ja huippuna oli heinäkuun toisen viikon 33 astetta. Vaikka lämmin sää suosii yleisesti päiväperhosia, laskennoissa havaittiin olosuhteisiin nähden melko vaatimattomasti 41 lajia ja 1 440 perhosta. Päiväperhosten yksilömäärä oli jopa pienempi kuin neljänä edellisenä kesänä.

Kannanlasku näkyi voimakkaimmin neitoperhosella, joka edellisenä kesänä oli linjan toiseksi runsain laji 420 yksilön voimin. Nyt tuloksena oli vain 33 neitoperhosta. Loppukesän ohdakekasvustoilta löytyi ainoastaan viisi yksilöä, joten ensi keväänä talvehtineita neitoperhosia nähdään todennäköisesti hyvin vähän.

Neitoperhosen tavoin aikuisena talvehtivat nokkos- ja sitruunaperhonen olivat viime kesänä vähissä. Perhoskesä lähti käyntiin nihkeästi, sillä monet kevään ja alkukesän lajit olivat vähälukuisia. Näihin kuuluivat mm. kangas-, virna- ja kirjoverkkoperhonen. Aurora- ja keltaniittyperhonen jäivät linjalla jo toista vuotta peräjälkeen kokonaan havaitsematta.

Kesän helteistä tuntuivat hyötyvän eniten sinisiivet ja muutamat paksupäät. Jälkimmäisistä oli kesäkuussa lennossa poikkeuksellisen runsaasti piippopaksupäitä ja heinäkuussa puolestaan lauhahiipijöitä. Sinisiivistä vain paatsama- ja niittysinisiipi jäivät tavanomaisista määristä. Erityisen runsaasti havaittiin kangas- ja ketosinisiipiä. Hohtosinisiivellä todettiin syksyllä runsaslukuinen toinen sukupolvi.

Vaikka lämmin sää edesauttaa toisen sukupolven kehittymistä, pitkä kuivuus hidasti yksilöiden kasvua. Hohtosinisiiven ohella toisen sukupolven yksilöitä havaittiin vain kannussinisiivellä ja pikkukultasiivellä.