Päiväperhoskesän huippu jäi näkemättä (10.9.2007)

Lämmin toukokuu lupaili Kaakkois-Suomeen hienoa päiväperhoskesää. Lajimäärät nousivat hyvää vauhtia aina juhannukseen asti, mutta perhosten huippukausi heinäkuussa vettyi sateiden myötä. Loppukesällä päiväperhosia oli lennossa poikkeuksellisen vähän. Elokuussa havainnot jäivät puoleen tavanomaisista määristä.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti on seurannut Joutsenon päiväperhosia metsien reunustamassa peltoympäristössä vuodesta 1991. Kolme kilometriä pitkä tutkimuslinja kierretään viikoittain toukokuun alusta syyskuun loppuun. Keskimäärin kesän aikana nähdään 1 270 perhosta, jotka kuuluvat 40 lajiin.

Kulunutta perhoskesää voidaan kuvata vaisuksi, vaikka lajeja (46) havaittiinkin selvästi keskimääräistä enemmän. Vain vuonna 1999 lajimäärä on ollut suurempi. Yksilömäärä (920) jäi kuitenkin kauas tavanomaisesta. Edellisen kerran päiväperhosia nähtiin yhtä vähän sateisena kesänä 1998.

Perhosten vähyyttä selittävät erityisesti heinäkuun sateiset säät. Päiväperhoset pysyttelivät piiloissaan ja muutamat keskikesän valtalajit olivat poikkeuksellisen vähälukuisia. Esimerkiksi lauhahiipijä ja tesmaperhonen jäivät edelliskesän määristä 400 yksilöä.

Loppukesän lajit kärsivät myös edellisen kesän pitkästä kuivuudesta, joka kuihdutti toukkien ravintokasveja. Ainakin loistokultasiipiä, keisarinviittoja ja metsänokiperhosia oli vähän lennossa. Sateisen lauha ja aikaisin loppunut talvi puolestaan haittasi aikuisena talvehtivia päiväperhosia. Esimerkiksi sitruuna-, liuska- ja neitoperhosia näkyi loppukesällä vain harvakseltaan pihojen kukkaistutuksilla.

Neitoperhosen edellisenä kesänä romahtaneet kannat osoittivat loppukesästä jo hienoista elpymistä. Tuloksena oli kuitenkin vain 8 yksilöä, joka jää melkoisesti kahden vuoden takaisesta huipusta. Silloin neitoperhosia laskettiin pelto-ohdakkeilta ja muilta kukilta yli 400.

Perhoskesän suurimmat ilonaiheet löytyivät muutamista alkukesän harvinaisista lajeista. Mansikkakirjosiipi ja virnasinisiipi ovat viime vuosina olleet linjalla jopa vakiovieraita. Aluettaan laajentava isokultasiipi kuului jo kolmatta vuotta Joutsenon lajistoon, sen sijaan toinen Baltiasta äskettäin kotiutunut laji kannussinisiipi jäi tällä kertaa havaitsematta.