Sateinen kesä ei suosinut päiväperhosia (11.9.2008)

Päiväperhosten toivelistalle kuuluvat lämpö ja auringonpaiste jäivät kesällä vähiin. Kaakkois-Suomessa varsinkin kesäkuu oli kolea, niinpä perhosiakin oli lennossa tavallista vähemmän.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti on seurannut maakunnan päiväperhostilannetta Joutsenossa vuodesta 1991. Metsien reunustamaan peltoympäristöön sijoittuva tutkimuslinja kierretään viikoittain toukokuun alusta syyskuun loppuun. Keskimäärin kesän aikana on nähty 1 250 perhosta, jotka kuuluvat 41 lajiin.

Pilvisistä ja sateisista päivistä huolimatta kuluneen kesän yksilömäärä (1 170) ylsi lähelle keskiarvoa, mutta lajeja (35) havaittiin huomattavasti vähemmän kuin viime vuosina. Itse asiassa vain vuonna 1994 lajimäärä on jäänyt yhtä pieneksi.

Kato iski vahvimmin etelästä säännöllisesti vaeltaviin päiväperhosiin. Kesä oli ensimmäinen lähes kahteen vuosikymmeneen, kun kaali-, nauris- ja ohdakeperhonen sekä amiraali jäivät tyystin havaitsematta tutkimuslinjalta. Varsinkin ohdakeperhosta tavattiin Suomesta tänä kesänä erittäin vähän.

Kotoisista lajeista vähissä olivat mm. piippopaksupää, pihlajaperhonen, keltaniittyperhonen ja ruskosinisiipi, monen muun sinisiiven ohella. Näiden kaikkien parasta lentoaikaa on kesäkuu, jolloin sääolot olivat päiväperhosten kannalta heikoimmat.

Myös muutamat loppukesän lajit osuivat harvoin laskentalinjalle. Vuorovuotisen metsänokiperhosen kannat ovat toki heikompia näin parillisina vuosina, mutta loistokultasiiven niukkuutta selittänee edellisen vuoden runsassateinen heinäkuu.

Perhoskesän harvat ilonaiheet ajoittuivat pääosin sen loppuvaiheisiin. Lähes kaikki aikuisena talvehtivat päiväperhoset olivat joko tavallista runsaampia tai niiden kannat lähtivät selvään nousuun. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat mm. suruvaippa ja liuskaperhonen, jälkimmäiseen puolestaan nokkos- ja neitoperhonen. Varsinkin nokkosperhosen kesäsukupolvi oli vahvempi kuin moneen vuoteen.