Loistava päiväperhoskesä päättyi kesken (6.9.2010)

Lämmin kesä Kaakkois-Suomessa suosi päiväperhosia. Mustatäplähiipijä, lanttu- ja liuskaperhonen sekä useimmat muut lensivät runsaampina kuin vuosiin. Lämpimät arotuulet toivat maakuntaan myös harvinaisempia perhosvieraita. Pitkään jatkuneiden helteiden myötä lentokausi jäi kuitenkin tavallista lyhyemmäksi ja kuivuuden takia loppukesän perhosille on ollut tarjolla vähän ravintoa.

Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti on seurannut maakunnan päiväperhostilannetta Lappeenrannan Joutsenossa vuodesta 1991. Metsien reunustamaan peltoympäristöön sijoittuva linja kierretään viikoittain toukokuun alusta syyskuun loppuun. Keskimäärin linjalla on nähty kesän aikana 1 325 perhosta 40 lajista.

Kulunut kesä oli lämpimin nyt jo 20 vuotta jatkuneen seurannan aikana. Varsinkin heinä-elokuussa perhosille oli tarjolla loistavia lentokelejä, mikä näkyi laji- ja yksilömäärissä. Syyskuun alkuun mennessä linjalta kirjattiin 43 lajia, näiden joukossa useita harvemmin nähtyjä vieraita kuten ritari- ja suokeltaperhonen sekä häive- ja pikkuhäiveperhonen. Vain muutama tavallisempi laji jäi havaitsematta. Ilmeisesti mm. keisarinviitta, ketohopeatäplä ja metsänokiperhonen kärsivät loppukesän kuivuudesta.

Yksilömäärien perusteella perhoskesä oli yksi 2000-luvun parhaimmista ellei kaikkein paras. Uusi ennätys jäi todennäköisesti kiinni vain nokkosperhosesta: talvehtineita yksilöitä oli keväällä runsaasti ja kesäpolvi oli erittäin vahva, mutta jostakin syystä loppukesän uusien talvehtijoiden joukko on ollut erittäin pieni.

Perhoskesää värittivät kaakkoiset ilmavirtaukset, joiden mukana maakuntaan lennähti heinä-elokuun vaihteessa tuhansittain sinappiperhosia Venäjän aroilta. Hetken aikaa rypsipellot suorastaan kuhisivat sinappiperhosia. Samoissa ilmamassoissa saattoi tulla harvinaisempiakin perhosvieraita, kuten mm. arosinappiperhonen.

Poikkeukselliset helteet kiihdyttivät monien lajien kehitystä niin, että elokuussa pellonpientareilla ehtivät lentoon jo toisen sukupolven yksilöt. Piippopaksupää ja niittyhopeatäplä ovat olleet vähälukuisia, mutta edelleen lentävän hohtosinisiiven kakkospolven pienikokoisia yksilöitä on kirjattu ennätyksellisen paljon.