Salpausselän paahdeympäristöhyönteiset selvityksen kohteena

Ensimmäinen Salpausselkä ulottuu yli 700 km Hankoniemeltä Etelä-Karjalan pohjoisosiin. Reunamuodostuma on ollut kautta aikojen tärkeä leviämisreitti monille eliöille, mm. kangasvuokolle ja muille arojen kasveille. Erityisen tärkeä se on ollut paahdelajistolle, joille on ollut tarjolla avoimia kangasmetsiä ja harjumetsien paisterinteitä.

Rakentamisen ja muun ihmistoiminnan myötä harjujen paisterinteet ja hiekkapohjaiset kedot ovat lähes hävinneet. Samalla suuri osa luontaisesta paahdelajistosta on tullut uhanalaiseksi. Monet ovat kuitenkin pystyneet sopeutumaan ihmisen muokkaamiin tai rakentamiin uusiin ympäristöihin. Näistä korvaavista elinympäristöistä varsinkin lentokentät, tienpenkereet ja -leikkaukset sekä sorakuopat omaavat sellaisia ekologisia rakenteita, jotka kelpaavat harvinaisillekin paahdelajeille.

Salpauselkä I:n korvaavien paahdeympäristöjen merkitys lajien monimuotoisuuden kadon hidastajina

Kolmevuotisen (2006-2008) hankkeen tavoitteena on luoda erilaisten korvaavien elinympäristöjen (mm. lentokentät, rata- ja tieleikkaukset, eritasoliittymät, sorakuopat) verkosto, joka turvaisi harvinaistuneiden ja uhanalaisten lajien säilymisen pitkällä aikavälillä. Lisäksi hankkeen yhteydessä kootaan hajallaan olevaa paahdelajistotietoa sekä arvioidaan näiden elinympäristöjen hoitotapoja paahdelajiston monimuotoisuuden kannalta.

 

Suomen ympäristökeskuksen organisoimaa hanketta johtaa projektipäällikkö Guy Söderman. Instituutti vastaa Etelä-Karjalassa tehtävistä maastotöistä ja hoitomuotojen vaikutustutkimuksista.

 

Vuonna 2006 tutkimus painottui monimuotoisuuden kannalta keskeisimpiin kohteisiin eli pitkän paahdejatkumon omaaville Lappeenrannan, Immolan, Utin ja Nummelan lentokentille. Kolmelle Etelä-Karjalan lentokentälle asennettiin huhtikuun viimeisellä viikolla kuoppapyydyksiä, keltamaljoja, kuoriutumistelttoja ja Malaise-pyydyksiä, jotka tyhjennettiin 2-3 viikon välein lokakuun alkuun asti. Pyydysten avulla selvitettiin erityisesti kenttien kovakuoriais-, pistiäis-, lude- ja kaskaslajistoa. Lisäksi aineistosta määritettiin perhoset.

 

Kesällä 2007 tutkimus jatkui kaikkiaan 11 kohteella, jotka edustivat soranottoalueita, tieleikkauksia ja rautateiden penkereitä. Lisäksi muutamia pyydyksiä asetettiin toisen Salpausselän avoimeksi raivatulle harjurinteelle Ruokolahden Utulassa.