Heikoin päiväperhoskesä kymmeniin vuosiin

Kesä 2014 oli merkillinen. Vaikka Suomessa on ollut sitä lämpimämpää vain vuonna 1938, perhoskesä kuului pitkään jatkuneesta hellekaudesta huolimatta viime vuosikymmenien heikoimpiin.

Päiväperhosista lähes joka kolmas laji oli niukimmillaan kymmeneen vuoteen. Jo edelliskesän lopulla oli nähtävissä merkkejä perhoskadosta, jota omalaatuinen talvi ja kevät sekä kesäkuiset lumisateet ilmeisesti täydensivät. Edellisestä keskinkertaisesta perhoskesästä vähenivät eniten sitruunaperhonen, tesmaperhonen ja odotetusti välivuottaan lentänyt metsänokiperhonen. Runsastuneiden kärjestä löytyivät puolestaan etelästä vaeltaneet amiraali ja ohdakeperhonen.

Päiväperhoskesän harvoja kotimaisia valopilkkuja olivat peltovirnaperhonen, tamminopsasiipi, virnasinisiipi ja karttaperhonen. Pahimmin puolestaan romahtivat nokkosperhonen ja keltaniittysilmä.

Heikko perhostulos ei johtunut havainnoinnin puutteesta. Perhostietoja kertyi noin 230 harrastajalta ja tutkijalta, havaintopäivien määrä oli hyvää keskitasoa ja vain vuonna 2010 perhostietojen alueellinen kattavuus on ollut parempi.

Laajan havaintoverkoston myötä seurantaan ilmoitettiin 106 päiväperhoslajia. Vaikka joukosta puuttui muutama Lapin ja Etelä-Suomen harvinaisuus, tietoja on kertynyt yhtä monesta lajista vain kahtena vuotena aikaisemmin. Seurantaan myös saatiin uusi laji kymmenen vuoden tauon jälkeen. Aivan itärajan tuntumassa Parikkalassa nähty heinähiipijä  (kuvassa) on tavattu Suomesta vain kerran aikaisemmin vuonna 1937.

Pienestä yksilömäärästä huolimatta seurantaan kertyi kesällä 2014 kymmenen uutta maakuntahavaintoa yhdeksästä eri lajista. Ensilöydöt painottuivat jälleen pohjoiseen. Esimerkiksi ritariperhonen kirjattiin seurantaan ensimmäisen kerran Kittilän ja Enontekiön Lapista.

Kattava yhteenveto päiväperhoskesästä on luettavissa myöhemmin keväällä seurannan verkkosivuilta.