Päiväperhoskesä 2003

Vuonna 2003 päiväperhosia havainnoitiin keskimääräistä aktiivisemmin. Valtakunnalliseen seurantaan osallistui 221 henkilöä, joiden lähes 6 700 havaintopäivää antoivat tulokseksi 102 lajia ja 203 000 yksilöä.

Kolmen erinomaisen päiväperhoskesän kausi päättyi vuonna 2003. Päiväperhosia ilmoitettiin 30 yksilöä havaintopäivää kohti, mikä on lähellä edellisen kymmenvuotiskauden (1993-2002) keskiarvoa (32). Määrät kuitenkin laskivat yli neljänneksen edellisestä vuodesta (42 yksilöä päivässä). Kolmen hyvän päiväperhosvuoden jakso hiipui todennäköisesti edellisen syksyn äkkipakkasiin, kovaan talveen sekä sateisen kylmään alkukesään. Heinäkuun helteet ilmeisesti pelastivat päiväperhoset suuremmalta romahdukselta.

Aktiivisen seurannan myötä kymmenen vuoden yksilökeskiarvo (193 000) ylittyi, mutta edellisen kesän huima 300 000 perhosta jäi vain haaveeksi. Edelliseen vuoteen verrattuna vähentyneitä lajeja (71) olikin kaksinkertaisesti runsastuneisiin (37) verrattuna ja ainakin neljä vakituista lajia jäi kokonaan ilmoittamatta. Vähälukuisten joukkoon kuuluivat mm. kaikki soilla elävät hopeatäplät sekä monet Lounais-Suomen lajit, kuten täpläpaksupää, hietaheinäperhonen ja tummahäränsilmä. Useimmat sinisiivet ovat olleet jo muutaman vuoden ajan vähissä.

Vuoden aikana kirjattiin uusi yksilömääräennätys viidelle täpläperhosten heimoon kuuluvalle lajille, suruvaipalle, neitoperhoselle, ohdakeperhoselle, karttaperhoselle ja etelänhopeatäplälle. Varsinkin neitoperhonen oli loppukesällä maan eteläosien pelto-ohdakekasvustojen valtalaji, jonka pari vuotta jatkunut nousu kiidätti sen jo toiseksi heti tesmaperhosen jälkeen. Tesmaperhosen asema ei siis vieläkään horjunut, sillä laji oli jo neljättä vuotta peräkkäin runsaslukuisin päiväperhonen. Neitoperhosen matka pohjoiseen jatkui, sillä se nähtiin jo Kemissä asti. Karttaperhonen puolestaan levittäytyi etelärannikolta sisämaahan ja ohdakeperhonen vaelsi Suomeen poikkeuksellisen vahvasti jo alkukesästä. Maahan vasta viime vuosina vakiintuneen etelänhopeatäplän vahvimmat kannat olivat Uudenmaan länsiosissa ja Varsinais-Suomessa.

Idänhäränsilmä, purjeperhonen ja maasta ensimmäistä kertaa tavattu kuusamaperhonen ilmoitettiin ensimmäistä kertaa seurantaan. Idänhäränsilmä löytyi pitkän tauon jälkeen Virolahdelta ja etelästä vaeltanut purjeperhonen päätyi syyskuun alussa Pohjois-Karjalaan Kesälahdelle. Laji on suurharvinaisuus, sillä kyseessä lienee vasta toinen havainto Suomesta. Kuusamaperhosta sen sijaan havaittiin kesän aikana puolenkymmentä yksilöä lähinnä Uudenmaan rannikolla. Ilmeisesti laji on saapunut maahan jo edellisenä kesänä, sillä havainnot viittasivat kotimaiseen kantaan.

Edellisen kesän tavoin päiväperhosista tehtiin runsaasti uusia aluehavaintoja. Maan eteläosissa uusia alueita valtasivat edellä mainitut karttaperhonen ja etelänhopeatäplä sekä Lounais-Suomen harvinaisuus jalavanopsasiipi, joka näyttää asettuneen vahvasti pääkaupunkiseudulle. Sen edellä tamminopsasiipi on jo ehtinyt Kuusankoskelle asti. Jalavalla ja tammella elävät nopsasiipien toukat pystyvät siis hyödyntämään kaupunkien koristepuita! Pohjoisessakin tapahtuu, sillä keisarinviitta havaittiin todennäköisesti ensimmäistä kertaa Perä-Pohjanmaalta Rovaniemen maalaiskunnasta. Aluevaltaajien ykkönen oli kuitenkin komea haapaperhonen, joka rynnisti erityisesti Keski-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Näiltä alueilta lajia ilmoitettiin yli 60 uudelta paikalta! Päiväperhosten levinneisyyden muutokset ovat todennäköisesti seurausta jo pitkään jatkuneista suotuisista ilmasto-oloista.