Täpläperhoset sateisen kesän valopilkkuna

Vuonna 2004 seurantaan osallistui 190 henkilöä, jotka antoivat tietoja 101 lajista ja 193 000 perhosesta. Sadepäivät vähensivät selvästi seurantaintoa, sillä havaintopäiviä kertyi vain 6 100. Näin myös yksilömäärä jäi vuosien tauon jälkeen keskimääräistä (211 000) pienemmäksi.

Päiväperhosia ilmoitettiin 32 yksilöä havaintopäivää kohti, mikä on lähellä edellisen kymmenvuotiskauden (1994-2003) keskiarvoa (33). Perhosia todettiin lähes yhtä runsaasti kuin edellisenä, olosuhteiltaan parempana vuotena 2003. Sadekesän vaikutukset heijastunevat päiväperhoskantoihin todenteolla vasta ensi kesänä.

Kymmenen vuoden keskiarvoihin verrattuna 35 lajia oli nyt runsaampia ja peräti 77 lajia vähälukuisempia. Esimerkiksi ritariperhosen, virnaperhosen, hohtosinisiiven, pursuhopeatäplän ja täpläpapurikon yksilömäärä oli vuonna 2004 koko seuranta-ajan pienin.

Kesän aikana kirjattiin uusi yksilöennätys kahdeksalle lajille, joista useimmat kuuluivat täpläperhosten heimoon. Haapaperhonen, häiveperhonen ja liuskaperhonen olivat kesän vahvimmat nousijat. Myös neitoperhonen ja karttaperhonen olivat selvästi tavanomaista runsaampia ja molemmat levittäytyivät kesän aikana uusille alueille.

Vuoden aikana Suomen päiväperhoslajistoon saatiin peräti kaksi uutta kaaliperhosten heimon lajia, alppisinappiperhonen ja tummavirnaperhonen. Ilmeisesti Uralilta peräisin oleva alppisinappiperhonen löytyi Utsjoelta heinäkuussa 2004. Laji tuli todennäköisesti samassa ilmavirtauksessa, jonka ansiosta pihlajaperhosia tavattiin ennätyksellisen runsaasti Pohjois-Suomessa. Vaelluksen myötä pihlajaperhonen löytyi ensimmäistä kertaa kolmesta Lapin eliömaakunnasta. Uusia maakuntia valloittivat myös kangassinisiipi, karttaperhonen, neitoperhonen ja pikkuhäiveperhonen. Kaikkiaan seurannassa tehtiin kahdeksan uutta maakuntahavaintoa.

Tarkemmat tiedot päiväperhoskesästä löytyvät Baptriasta 4/2004.