Neitoperhonen nousi kesän ykköseksi

Vuonna 2005 seurantaan lähetettiin tietoja ennätyksellisesti 105 lajista ja 249 000 yksilöstä. Molemmat ylittivät selvästi edellisen kymmenen vuoden keskiarvon (101 lajia, 219 000 yksilöä). Päiväperhosten määrä suhteessa havaintojen tekoon käytettyyn aikaan oli noin viidenneksen keskimääräistä suurempi.

Runsauden taustalla oli pääasiassa kolme yleistä lajia: lauhahiipijä, sitruunaperhonen ja neitoperhonen. Varsinkin neitoperhosen runsastuminen on ollut huikeaa: se oli 1990-luvulla seurannan 22. runsain laji, mutta on viime vuosina noussut jo kärkikolmikkoon lähes kymmenkertaistuneella yksilömäärällä. Kesällä 2005 se oli ensimmäistä kertaa seurannan runsaslukuisin laji.

Muita tavanomaista runsaampia lajeja olivat pikkukultasiipi, häiveperhonen, niittyhopeatäplä ja kirjopapurikko. Kesän aikana kiinnitettiin huomiota erityisesti häiveperhosen kantojen vahvistumiseen Kaakkois-Suomessa.

Kokonaisuutena päiväperhoskesä oli kuitenkin keskinkertainen ja monin paikoin vaisu, sillä 77 lajia (68 %) oli tavanomaista vähälukuisempia. Lähes yhtä monta lajia (73) todettiin keskimääräistä harvemmasta havaintoruudusta. Peräti yhdeksää lajia ilmoitettiin vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin seurannan aikana. Näihin kuuluivat mm. keltatäplähiipijä, rinnehopeatäplä, ratamo- ja kirjoverkkoperhonen sekä täpläpapurikko.

Monien päiväperhosten niukkuutta selittävät epäsuotuisat säät. Sateista edelliskesää seurasi leuto alkutalvi, joka poikkeuksellisen kylmän ja vähäsateisen maaliskuun kautta kääntyi viileäksi alkukesäksi. Lämmin loppukesä ja erityisesti syksy eivät enää tilannetta parantaneet.

Vuonna 2005 seurantaan osallistui 181 henkilöä, joiden tiedot perustuivat yli 6 000 havaintopäivään. Seurannalle uusia päiväperhosten maakuntahavaintoja tehtiin 11, joista todennäköisesti kaksi on maakuntien ensihavaintoja: tesmaperhonen tavattiin Koillismaalta (Kuusamo) ja kuusamaperhonen Varsinais-Suomesta (Lohja).

Tarkempi katsaus päiväperhoskesästä löytyy Baptrian numerosta 1/2006.