Ennätyksellisen kuiva hellekesä 2006 oli suosiollinen päiväperhosille

Viime kesänä hellepäiviä oli lähes koko maassa kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna, auringonpaistetta riitti tyypillisen elokuun verran tavallista enemmän ja kaikki kesäkuukaudet olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Olosuhteet suosivat monia hyönteisryhmiä, näiden joukossa myös päiväperhosia.

Kesällä 2006 päiväperhosia ilmoitettiin valtakunnalliseen seurantaan yli neljänneksen enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin. Perhosten runsauden perusteella viime kesä nousee toiselle sijalle vuonna 1991 käynnistyneen seurannan tilastoissa. Vain vuonna 1995 päiväperhosia on havaittu enemmän kuin kuluneena kesänä.

Tulos olisi voinut olla vielä parempi, sillä kuivuuden myötä perhoskesä kuihtui jo elokuun keskivaiheilla. Tämän takia aikuisena talvehtivia lajeja, kuten suruvaippoja ja liuskaperhosia, nähtiin loppukesällä keskimääräistä vähemmän. Myös neitoperhosen jo vuosia vahvistuneet kannat romahtivat ja uuden sukupolven yksilöitä nousi lentoon vähän. Pitkä lämmin syksy tuskin paransi tilannetta, joten laji saattaa olla harvinainen tulevana keväänä.

Kesällä 2006 seurantaan osallistui lähes 200 henkilöä, jotka lähettivät tietoja 101 lajista ja 257 000 yksilöstä. Joka viides päiväperhonen oli runsaimmillaan kymmeneen vuoteen ja uusi yksilöennätys kirjattiin yhdeksälle lajille. Näistä useimmat olivat niittyjen päiväperhosia, kuten lauhahiipijä, piippopaksupää ja niittyhopeatäplä, mutta joukossa oli myös metsänreunoilla viihtyvät häive- ja pikkuhäiveperhonen sekä soilla elävä juolukkasinisiipi.

Päiväperhoset leviävät kovaa vauhtia pohjoiseen. Seurannalle uusia maakuntahavaintoja tehtiin viime kesänä 14, joista peräti kahdeksan lienee maakuntien ensihavaintoja. Muutoksia tapahtuu erityisesti Keski- ja Pohjois-Suomessa. Lauhahiipijä ja karttaperhonen löytyivät ensimmäistä kertaa Pohjanmaan pohjoisosista, keisarinviitta ja angervohopeatäplä puolestaan Lapin eteläosista. Vaikka päiväperhosten levinneisyys Suomessa tunnetaan hyvin, kaikkiaan 19 uutta maakuntahavaintoa vain viimeisten kolmen vuoden aikana ilmentää suuria muutoksia olosuhteissa ja levinneisyysalueissa.

Aurinkoinen ja lämmin kesä ei suosinut yksinomaan yleisiä päiväperhosia, sillä myös uhanalaisista lajeista tehtiin uusia havaintoja. Näistä merkittävimmät liittyivät sinisiipiin, joille kesä oli paras vuosikausiin. Kalliosinisiipi löytyi ensimmäistä kertaa Satakunnasta ja huhtasinisiipi Oulun Pohjanmaalta, pikkusinisiipi puolestaan ilmoitettiin uudelta paikalta Pohjois-Karjalasta.

Vähäisen havainnoinnin myötä seurantaan kertyy niukasti tietoja vain Lapissa elävistä päiväperhosista. Kesällä 2006 kääpiöhopeatäplä ja ruijannokiperhonen jäivät kokonaan ilmoittamatta, mutta toisaalta lapinverkkoperhosta nähtiin ennätyksellisen runsaasti mm. Kilpisjärvellä.

Paikallisesti hyvä päiväperhoskesä näkyi runsaslajisina havaintoruutuina. Pohjois-Karjalan Kesälahdelta ilmoitettiin 60 lajia, mikä on seurannan yhden kesän ennätys. Seurannan 16-vuotisen taipaleen aikana parhaimmasta havaintoruudusta on todettu 69 lajia keskiarvon ollessa 20 lajia. Kaikkiaan seurannassa on nyt mukana 1765 havaintoruutua, joiden koko on 10 x 10 kilometriä. Ne kattavat noin 45 % Suomen pinta-alasta.