Heikoin päiväperhoskesä 2000-luvulla

Päiväperhosia oli kesällä 2008 lennossa vähiten yli vuosikymmeneen. Tämänsuuntaista tulosta osattiin odottaa, sillä edeltävä perhoskesä tarjosi heikot lähtökohdat monelle lajille. Kun päälle saatiin edellistäkin kurjemmat kesäsäät, joista ei sadetta puuttunut mutta perhosten kaipaamaa lämpöä ja auringonpaistetta sitäkin enemmän, päiväperhoskesä oli eittämättä kuluvan vuosituhannen heikoin tähän mennessä.

Sateet pitivät myös perhosten tarkkailijat neljän seinän sisällä. Havainnointiin käytettiin aikaa 5 500 päivää, mikä on yli tuhat vähemmän kuin aikaisempina vuosina keskimäärin. Havaintoja sävyttivätkin harvinaisen yksimieliset terveiset: miten seurata perhosia, kun joka päivä sataa? Lähes 200 vapaaehtoista lähetti kuitenkin tietoja yli 220 kunnan alueelta noin 150 000 perhosesta. Näin pieneen määrään jäätiin edellisen kerran vuonna 1998, sateinen kesä sekin. Sen sijaan 2000-luvun lämpimät kesät ovat olleet perhosten mieleen ja vielä pari vuotta sitten päiväperhosia ilmoitettiin lähes kaksinkertainen määrä.

Suhteessa havaintojen tekoon käytettyyn aikaan päiväperhosia oli viime kesänä neljänneksen keskimääräistä vähemmän. Peräti 21 lajin yksilömäärä oli nyt pienimmillään kymmeneen vuoteen ja havaintoruuduissakin aallonpohja osui 25 lajille. Hyvistä edellisvuosista poiketen uusia yksilöennätyksiä ei nyt tehty ja levittäytyminen uusille alueillekin hyytyi, kun seurantaan ei tullut yhtään uutta maakuntahavaintoa.

Suuressa osassa maata viileä ja sateinen kesä näkyi päiväperhoslajistossa kautta linjan. Hieman muita paremmin menestyivät paksupäät, nopsa- ja kultasiivet sekä verkkoperhoset, sen sijaan varsinkin kaali- ja heinäperhosten määrät jäivät huomattavasti aikaisemmista vuosista.

Kesä oli vaisu eteläisille vaeltajillekin. Varsinkin ohdakeperhonen oli todella vähälukuinen ja lajia ilmoitettiin vain muutamia kymmeniä yksilöitä  koko maasta. Molemmat häiveperhoset ja monet muut viime vuosina elinalueitaan laajentaneet lajit ottivat myös selvästi takapakkia. Muutama uusi tulokas kuten kannussinisiipi ja etelänhopeatäplä jäivät tyystin ilmoittamatta.

Viime kesänä tavallista niukempien lajien luettelo oli pitkä. Esimerkiksi piippopaksupään, loistokultasiiven ja tummapapurikon yksilö- ja havaintoruutumäärät olivat reilun kymmenen muun ohella pienimmillään kymmeneen vuoteen. Myös tuttujen nokkos- ja sitruunaperhosen sekä erityisesti lanttuperhosen määrät jäivät huomattavasti edellisvuosien tasosta.

Toki joukkoon mahtui muutamia keskimääräistä paremmin selvinneitä lajejakin. Esimerkiksi helmi- ja niittyhopeatäplää ilmoitettiin tavallista runsaammin ja muista yleisistä sinisiipisistä poiketen niittysinisiiven määrä nousi selvästi edellisestä kesästä. Karttaperhonen jatkoi uusien alueiden valloituksia niin kaakossa kuin pohjoisessakin. Kaupunkien puistopuilla eläviä tammi- ja jalavanopsasiipiä ilmoitettiin jopa ennätyksellisen monesta ruudusta.

Kesän 2008 perhoshavainnot kattoivat hyvin Etelä- ja Keski-Suomen Oulun seudulle asti. Sen sijaan Pohjois-Suomen tiedot jäivät vähiin. Kuitenkin juuri näille olisi paljon kysyntää, koska ilmastonmuutoksen vaikutusten oletetaan iskevän vahvimmin juuri pohjoiseen lajistoon.

Päiväperhoskesän yhteenveto on julkaistu kokonaisuudessaan Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenlehdessä (Baptria 1/2009).