Ohdakeperhosten vaellukset heikon päiväperhoskesän kohokohta

Päiväperhoskesä 2009 oli vaisu mutta parani muutaman tutun lajin johdolla loppua kohti. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä takana oli sateiden vesittämä heikoin perhoskesä kymmeneen vuoteen. Sen vaikutukset näkyivätkin selvästi. Vaikka perhosia kirjattiin nyt kahden heikomman vuoden jälkeen reilusti yli 200 000 ja havaintopäiviin suhteutettuna lähes kolmanneksen edelliskesää enemmän, lopputulos jäi niukasti 2000-luvun keskitasosta. Ilman muutamaa loppukesän lajia tuloksena olisi ollut vuonna 1991 alkaneen seurannan heikoin päiväperhoskesä.

Kesän kiistaton ykkönen oli pitkistä vaelluksistaan tunnettu ohdakeperhonen, jonka kaikkien aikojen vahvimmat vaellukset ulottuivat yli koko maan. Kun niitä edelliskesänä ilmoitettiin Suomesta vain 27 yksilöä, nyt tuloksena oli lähes 19 000 perhosta. Lajia on ilmoitettu suurin piirtein saman verran edellisen 18 vuoden aikana yhteensä! Ohdakeperhosten vanavedessä myös amiraalit vaelsivat vahvasti Etelä-Lappiin asti.

Vaeltajien ohella vain muutamaa kotoista täpläperhosta voidaan kiittää päiväperhoskesän pelastamisesta. Loppukesän kukkapaikkoja hallinnut nokkosperhonen oli 14 vuoden tauon jälkeen seurannan runsain laji lähes 30 000 yksilöllä. Edellisestä kesästä kolminkertaistunut kanta jäi vain hieman kesän 2002 huipusta. Myös neitoperhosen nousu kiihtyi samaa tahtia. Liuska- ja karttaperhosen yksilömäärätkin ylittivät selvästi keskiarvon.

Perhoskesän myönteiset uutiset olivatkin suurin piirtein siinä. Havaintopäiviin suhteutettu runsaus oli vain joka viidennellä lajilla seurannan keskitasoa. Pienin yksilömäärä vuosikymmeneen kirjattiin 15 lajille ja havaintoruuduissakin pohjanoteeraus 23 lajille – tutunoloisia lukuja heikolta edelliskesältä. Vähissä olivat mm. mansikkakirjosiipi, piippopaksupää, haapaperhonen ja rahkahopeatäplä.

Varsinkin sinisiiville ja verkkoperhosille kesä oli seurannan heikoimmasta päästä. Sinisiipien lasku jatkui jo neljättä vuotta, sillä juolukka- ja hopeasinisiiven ohella tavallisemmat lajit olivat poikkeuksetta vähälukuisia. Verkkoperhosista jokaisen yksilö- ja ruutumäärät jäivät edellisen kymmenvuotiskauden keskiarvoista, kaikki vähenivät jopa edellisestä sadekesästä ja Ahvenanmaalle painottunut täpläverkkoperhonen jäi tyystin havainnoitta.

Kesän heikko tulos ei jäänyt havainnoitsijoista kiinni, sillä havaintoajat ja havaintoruutujen määrät palautuivat kesän 2008 notkahduksen jälkeen seurannan keskitasolle. Noin 190 vapaaehtoista seurasi päiväperhosia lähes 7 000 päivää kaikkiaan 240 kunnan alueella Hangosta Enontekiön takatuntureille.

Seuranta on osoittanut kiistatta, kuinka päiväperhoset 2000-luvun aikana ovat levittäytyneet nopeasti pohjoiseen. Muutama viime vuosi on kuitenkin hidastanut matkantekoa. Monen huippuvuoden jälkeen edellisenä kesänä ei ilmoitettu yhtään uutta maakuntahavaintoa ja nytkin listalle kertyi vain kaksi nimeä, pikkuapollo Satakunnasta ja liuskaperhonen ilmeisesti kaikkien aikojen ensimmäisenä Sompion Lapista Sodankylästä. Uudempien tulokkaiden kuten häive- ja pikkuhäiveperhosen kannat ovat kuitenkin säilyneet maan eteläosissa.

Päiväperhoskesän 2009 laajempi yhteenveto (PDF, Baptria 1/2010).