Helteet kiihdyttivät päiväperhoskesän huippulukuihin

Päiväperhosia oli kesällä 2010 lennossa poikkeuksellisen runsaasti. Lähes 350 000 yksilöä oli havaintojen tekoon käytettyyn aikaan nähden seurannan 20-vuotisen historian ennätys, joka ylitti vihdoinkin erinomaisen perhosvuoden 1995.

Peräti 82 lajia runsastui edellisestä kesästä ja kaikkiaan 19 lajin yksilömäärä oli nyt suurimmillaan 2000-luvulla. Lopputuloksen täydensi erittäin runsas lanttuperhonen, joita riitti huhtikuulta syyskuulle kolmessa sukupolvessa paikoin jopa riesaksi asti.

Hyvän päiväperhoskesän perusta luotiin edeltävänä talvena. Se oli moneen vuoteen kunnollisin lumi- ja pakkastalvi, joka todennäköisesti edesauttoi perhosten talvehtimista. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen kesä, joka sai yli 200 perhosista kiinnostunutta havaitsijaa liikkeelle. Lämpöennätykset rikkoutuivat kautta maan ja kesäkuusta elokuuhun ulottuva jakso oli yksi mittaushistorian lämpimimpiä Suomessa.

Lämpö on myös kirittänyt perhosia uusille alueille. Seuranta osoittaa kiistatta, kuinka päiväperhoset 2000-luvun aikana ovat levittäytyneet nopeasti pohjoiseen. Kesällä 2010 kirjattiin jälleen kymmenkunta uutta maakuntahavaintoa. Näiden joukossa olivat muun muassa isokultasiipi Etelä-Hämeestä ja Keski-Pohjanmaalta, etelänhopeatäplä Pohjois-Karjalasta sekä loistokultasiipi Sompion Lapista.

Seurantaan lähetettiin tietoja kaikkiaan 105 päiväperhoslajista. Lanttuperhonen oli täysin ylivertainen, sillä aikaisempina vuosina mitään lajia ei ole ilmoitettu lähellekään samanlaisia määriä. Kiinnostus valkoisia ”peltoperhosia” kohtaan kasvoi huomattavasti heinä-elokuun vaihteessa, kun joukkoon ilmaantui kaakkoisten virtausten myötä suuria määriä sinappiperhosia. Viimeksi kymmenen vuotta sitten (2000) vähintään yhtä vahvasti vaeltanutta lajia ilmoitettiin melko tasaisesti Etelä- ja Keski-Suomesta aina Oulun seudulle asti. Amiraali, kaali-, nauris- ja ohdakeperhonenkin vaelsivat runsain joukoin.

Näyttävät täpläperhoset ovat viime vuosina tarjonneet perhosharrastajille eniten hämmästeltävää eikä kesä 2010 ollut poikkeus. Vielä 1990-luvulla Suomessa harvoin nähtyä häiveperhosta ilmoitettiin lähes 500 yksilöä. Niiden ohessa kirjattiin melkein parisataa pikkuhäiveperhosta ja muutama kuusamaperhonenkin. Vuonna 1999 etelärannikolle asettunut karttaperhonen teki sisämaassa laajalti uusia aluevaltauksia.

Kesä oli tavallista parempi myös ritariperhoselle, useimmille paksupäille sekä lähes kaikille nopsa- ja kultasiiville. Myös sinisiivet piristyivät selvästi muutaman heikomman vuoden jälkeen. Sen sijaan varsinkin soiden ja Lapin hopeatäplistä kertyi vähän tietoja, verkkoperhosten yksilö- ja havaintoruutumäärät jäivät järjestään 2000-luvun keskiarvoista ja heinäperhosille kesä oli jopa yksi vuosituhannen heikoimmista.

Päiväperhoskesän 2010 laajempi yhteenveto löytyy tästä (Baptria 4/2010).