Lämmin kesä lennätti paljon päiväperhosia

Päiväperhosia lensi kesällä 2011 lähes viidenneksen tavallista enemmän. Perhoskesä oli itse asiassa yksi parhaimmista kahteen vuosikymmeneen. Helteisen kesän 2010 huippuluvuista jäätiin hieman, vaikka joka kymmenelle lajille kirjattiin uusi yksilöennätys seurannassa. Erityisen hyvin näyttivät menestyneen kulta- ja sinisiivet, mm. iso- ja ketokultasiipi sekä niitty- ja hopeasinisiipi. Myös ritariperhosia nähtiin paljon.

Päiväperhosten kannalta olosuhteet osuivat nappiin. Kesä oli pari astetta tavallista lämpimämpi, takana oli talvehtimisen kannalta sopivan runsasluminen talvi ja sitä edelsi helteinen kesä 2010.

Seurantaan osallistui yli 200 harrastajaa ympäri Suomen. Havaintoja annettiin ennätyksellisesti 107 päiväperhoslajia. Näiden joukossa oli viiden vuoden tauon jälkeen kuusamaperhonen, harvinainen uustulokas Suomessa. Se oli samalla yksi seitsemästä uuden maakunnan valloittaneesta päiväperhoslajista.

Uusia löytöjä olivat mm. pikkuhäiveperhonen Pohjois-Savosta, mansikkakirjosiipi Oulun Pohjanmaalta ja mustatäplähiipijä sekä huhtasinisiipi Koillismaalta. Perhosten levittäytyminen pohjoiseen tuli siis vahvasti ilmi tänäkin kesänä.

Uusista päiväperhostulokkaista etelänhopeatäplä ja kannussinisiipi ottivat muutaman heikomman vuoden jälkeen vahvempaa jalansijaa maan eteläosista. Vaeltajista päiväperhoskesää väritti erityisesti sinappiperhonen, joka esiintyi loppukesästä myös kotimaisena sukupolvena. Sen sijaan ohdakeperhoset olivat lähes kadoksissa.

Hyvästä kesästä hyötymättömien perhosten listaa hallitsivat metsänreunojen ja soiden lajit. Monet papurikot olivat vähissä, mutta erityisen huolestuttava oli soiden hopeatäplien tilanne. Muurain- ja rahkahopeatäplä ovat käyneet vähiin varsinkin maan eteläosissa, mutta tavallisempienkin suolajien kannat heikkenevät. Ojitusten vaikutukset näkyvät.

Päiväperhoskesän 2011 laajempi yhteenveto on luettavissa Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenlehdestä (Baptria 4/2011).