Ihmistoiminnan vaikutus Suomen ja Venäjän Karjalan luontoympäristöön (KARMI)

Hankkeessa arvioitiin erilaisten maankäyttötapojen luontovaikutuksia Suomen ja Venäjän Karjalan rajalla. Lähtökohtana oli ajatus, että toisistaan poikkeava ihmistoiminta Suomessa ja Venäjällä on muokannut yli 50 vuotta perusominaisuuksiltaan yhtenäistä rajaluontoa eri suuntaan. Mikäli ihminen ei vaikuttaisi ympäristöönsä, maisemat, metsät ja maatalousympäristöt sekä niiden eliöstö olisivat rajan molemmin puolin likipitäen samanlaiset. Tutkimuksen toteutti vuosina 1997-2001 Karjalan ympäristötieteen laitos, joka on Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin ja Joensuun yliopiston biologian laitoksen yhteistoimintayksikkö.

Rajaseuduilta koottiin tietoja kasveista, linnuista ja päiväperhosista yhteensä 113 tutkimuskohteelta. Ne edustivat kuutta keskeistä maa- ja metsätalousympäristöä: mänty-, kuusi- ja lehtimetsiä, hakkuualoja, peltoalueita ja perinneympäristöjä.

Suomen ja Venäjän metsissä on eroja sekä maisema- että metsikkötasolla. Lehtipuuvaltaisten ja varttuneiden metsien osuus on Venäjän maisemassa suurempi kuin Suomessa. Kaikissa metsäryhmissä puusto on Suomessa harvempaa, valtapuulajin osuus on suurempi ja erityisesti lahopuun määrät ovat pienempiä kuin Venäjällä. Puustorakenteessa havaitut erot ilmentävät hyvin suomalaisen metsänhoidon tehokkuutta.

Venäjän metsien vaihtelevammasta puustorakenteesta huolimatta metsälintujen parimäärät ovat Suomessa vähän suurempia kuin Venäjällä. Keskeinen lajisto on kuitenkin molemmissa maissa samankaltaista. Myös metsien kenttäkerroksen kasvillisuus on Suomessa ja Venäjällä varsin samanlaista, vaikka lajimäärät ovat Suomessa vähän suurempia. Valoisuutta suosivat kasvilajit painottuvat jonkin verran Suomeen ja tehometsätaloutta sekä nuorempia metsiä karttavat varvut Venäjälle. Kasvillisuuden erot korostuvat avohakkuualueilla, joita Venäjällä hallitsevat metsäkasvit ja Suomessa yksivuotiset rikkakasvit. Havaitut erot juontuvat erilaisista metsänuudistusmenetelmistä.

Erilaista maatalousmaisemaa

Maatalousmaisemaa luonnehtivat Suomessa viljapellot ja Venäjän Karjalassa laitumet sekä niityt. Maatalousympäristöt ovat molemmissa maissa heinävaltaisia, mutta vanhanaikaisesta heinänviljelystä hyötyvät kasvit sekä Suomessa huomionarvoisiksi luokitellut perinneympäristökasvit ovat Venäjän peltoalueilla runsaampia. Suomen kohteille painottuvat erityisesti monivuotiset rikkakasvit. Perinneympäristöissä elinympäristön rehevöitymiseen viittaavat kasvit ovat Suomessa ja perinneympäristö- sekä yksivuotiset kasvit puolestaan Venäjällä runsaampia. Erot juontuvat Suomen ja Venäjän Karjalan maatalousympäristöjen lannoituksen, kyntämisen, laidunnuksen, niittämisen ja kevätkulotuksen eroista. Näiden takia myös peltolintulajiston rakenne poikkeaa maiden välillä, vaikka kokonaislaji- ja parimäärissä ei havaittukaan merkittäviä eroja. Petolinnut ja siemensyöjät olivat Suomessa ja pensaikkolinnut sekä erityisesti yölaulajat Venäjällä runsaampia.

Päiväperhosten osalta tulokset yllättivät. Laji- ja yksilömäärät ovat molemmissa maissa samaa luokkaa, vaikka päiväperhosten suosimia ympäristöjä on Venäjällä enemmän. Perhosten ja lintujen osalta tuloksiin tuleekin suhtautua pienellä varauksella, sillä Venäjän Karjalassa lajisto voi erilaisesta maisemarakenteesta johtuen jakautua tasaisemmin laajemmille alueille kuin lähialueilla Suomessa.

Hankkeesta on valmistunut yli 40 julkaisua, näiden joukossa mm. kaksi väitöskirjaa. Keskeiset tulokset on koottu loppuraporttiin, jonka voi tilata Instituutista.