Väitöskirjoissa tietoa Etelä-Karjalan perinneympäristöistä

Juha Jantusen väitöskirja Semi-natural grasslands and their vegetation under different agricultural practices tarkastettiin Joensuun yliopistossa 12.9.2003. Vastaväittäjänä oli Heikki Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta sekä kustoksena professori Riitta Julkunen-Tiitto Joensuun yliopistosta.

Väitöskirjassa selvitettiin perinneympäristöjen, erityisesti niittyjen määrää, hoitoa ja kasvillisuutta Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Niittyjen nykytilaa myös verrattiin 1900-luvun alkupuolen tilastoihin ja Venäjän Karjalaan, jossa maataloudessa on säilynyt enemmän vanhoja piirteitä kuin Suomessa.

Niittykasvillisuuden ylläpito edellyttää vuosittaista laidunnusta tai niittoa. Osa Etelä-Karjalan hoidetuista perinneympäristöistä kärsi ravinteisuuden lisääntymisestä tai liian voimakkaasta laidunnuksesta. Ravinteiden myötä runsastuvat suurikokoiset kasvilajit haittaavat niittykasvien esiintymistä.

Venäjän Karjalassa karjanhoito on edelleen perinteisen kaltaista. Karja kulkee paimenien ohjauksessa aidattomilla laitumilla ja kulotusta käytetään yleisesti niittyjen ja heinäpeltojen hoidossa. Venäjän Karjalassa niittytilanne on parempi kuin Suomessa. Niittyjen kasvillisuuden vertailuissa kokonaislajimäärä ja erityisesti niittykasvien määrä oli Venäjällä suurempi. Kasvillisuutta verrattiin myös muissa niittykasveille sopivissa maatalousympäristöissä, kuten pellonpientareilla ja kesantopelloilla. Venäjän pellonpientareilla oli enemmän niittykasveja ja Suomessa rikkakasveja ja ravinteisuutta ilmentäviä lajeja.

Suomen ja Venäjän Karjalan maatalousympäristöjen päiväperhosiin - pitkälti samoilla  kohteilla kuin Jantusen väitöskirjassakin - voi tutustua Kimmo Saarisen väitöskirjan Butterfly communities in relation to changes in the management of agricultural environments kautta.