Palosirkkoja runsaasti Anjalankosken ja Luumäen välisellä rataosuudella

Instituutti kartoitti Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen toimeksiannosta palosirkan kolme tunnettua esiintymää ja muut potentiaaliset esiintymisalueet Anjalankosken Kaipiaisten ja Luumäen Taavetin välisellä alueella valtatie kuuden ja rautatien lähialueella. Samalla arvioitiin lajille sopivien elinympäristölaikkujen uhkatekijöitä ja hoitotarvetta.

Palosirkkoja havainnoitiin kolmen aurinkoisen ja erittäin lämpimän päivän aikana parhaaseen lentoaikaan elokuun alkupuoliskolla. Etsinnät keskittyivät erityisesti valtatien pohjoispuolen pientareille ja heti tien eteläpuolella sijaitsevan junaradan avoimille penkereille, jotka kasvistoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan olivat lähes koko matkalta palosirkalle sopivaa elinympäristöä. Tarkempaa havainnointia tehtiin kohdissa, joissa pientareet olivat keskimääräistä leveämpiä ja joissa oli avoimempia hiekkalaikkuja. Lisäksi palosirkkoja etsittiin koko matkalta noin kilometrin säteeltä valtatien pohjois- ja eteläpuolen hakkuuaukoilta, sorakuopista tai muista puoliavoimista ympäristöistä, joissa oli lajille sopivaa elinympäristöä.

Havaintojen perusteella varsinkin rautatien varressa elää vahva palosirkkapopulaatio. Maastokäyntien yhteydessä nähtiin ainakin 57 koirasta, sen sijaan yhtään naarasta ei havaittu. Koiraat liikkuivat aktiivisesti varsinkin iltapäivisin ja istuivat usein lämpimillä kivillä aivan rautatien kupeessa. Parhaimmillaan todettiin 4-5 koirasta pienellä alueella.

Palosirkkapopulaation ydinalue sijoittunee Kaitjärven itäpuolelle, jossa valtatie 6, rautatie ja niitä yhdistävä hakkuualue muodostavat melko laajan avoimen alueen. Tällä alueella todettiin lähes puolet kaikista palosirkoista. Kaksi aikaisempaa havaintoa (vuosilta 2003 ja 2005) on tehty samalta alueelta. Palosirkoista suurin osa löytyi rautatien varresta, mikä lieneekin lajin säilymisen kannalta tärkein elinympäristö Luumäen ja Anjalankosken välillä. Palosirkoille sopivaa ympäristöä on muutamia umpeenkasvaneita kohtia lukuun ottamatta lähes kauttaaltaan niin rautatien kuin valtatienkin varsilla. Sen sijaan lähialueilta palosirkkoja ei havaittu.

Suurin osa havaituista elinympäristöistä oli karuja, kuivia ja hiekkapohjaisia, jotka eivät juuri kasva umpeen tai umpeenkasvu on erittäin hidasta. Ratahallintokeskus ja Tiehallinto myös vastaavat alueiden vesakoinnista muutamien vuosien välein, mikä edesauttaa ympäristöjen säilymistä avoimina.