Niittämisen vaikutukset pientareiden niittyeliöstön monimuotoisuuteen

NIINI-hankkeen (2004-2005) avulla pientareiden kasveista, perhosista ja muista hyönteisistä koottiin tietoja alueiden hoidon ja piennareliöstön monimuotoisuuden yhteensovittamiseksi. Keskeiset kysymykset liittyivät niitetyn pientareen pinta-alaan, niiton tehokkuuteen ja voimaperäisyyteen sekä niittoajankohtaan. Hankkeen tavoitteena oli luoda pientareiden hoitoon ohjeistus, joka ottaa huomioon piennarluonnon monimuotoisuuden liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Hanketta rahoittivat Tiehallinto ja Ympäristöministeriö.

Hankkeen maastotyöt tehtiin vuosina 2004-2005. Näiden aikana selvitettiin, miten niitetyn piennaralueen osuus, niiton voimaperäisyys ja niiton ajoittuminen vaikuttavat tienpientareiden kasvi- ja perhoslajiston monimuotoisuuteen, lajien runsaussuhteisiin, kasvien kukintaan ja siementuottoon. Tutkimukseen valittiin Etelä-Karjalasta yhteensä 112 piennarkohdetta, joille perustettiin kasviruutuja (58 kohdetta / 5 ruutua) tai viikoittain kesäkuun alusta elokuun loppuun laskettu perhoslinja (54 kohdetta / 250 m). Näiden lisäksi mukana oli yksi liittymäalue, jolla selvitettiin hyönteisten lisääntymistä, sekä 35 piennarkohdetta, joilla arvioitiin lupiinin mahdollista uhkaa tienpientareiden niittyeliöstölle.

Hankkeen tulokset kokoava loppuraportti on julkaistu Tiehallinnon sarjassa (Tiehallinnon selvityksiä 9/2006). Kasvillisuus oli melko samanlaista eri aikoihin niitetyillä pientareilla, mutta vain kerran elokuussa niitetyillä havaittiin enemmän lajeja kuin kahdesti kesässä niitetyillä pientareilla. Yhteensä 13 lajin esiintymisessä oli merkitsevä ero niittoryhmien välillä. Varsinkin kukinnan ja siementuoton kannalta loppukesän niitto oli alkukesän niittoa parempi, jota haitoistaan huolimatta voidaan suositella reheville, korkeakasvisille ja heinäisille pientareille. Kukintoverson selviämiseen vaikuttivat kasvin korkeus ja sijainti. Kesäkuun niitto haittasi vähiten varhaisimpia kukkijoita sekä matalia ja hitaasti alkukesällä kasvavia lajeja. Lisäksi kasvillisuutta säilyi niittämättä jääneillä kohdilla kuten liikennemerkkien ja puiden ympärillä. Elokuussa molemmissa niittoryhmissä niitettiin yleisesti vain puolet pientareen leveydestä.

Alkukesän niitosta eniten haittaa

Niitto alkukesällä vähensi merkittävästi päiväperhosten ja muiden perhosten määriä tienpientareilla. Kesäkuuhun ajoittuvan niiton jälkeen päiväperhosten määrät eivät juuri palautuneet myöhemmin kesällä, toisin kuin muiden perhosten laji- ja yksilömäärät. Loppukesän niiton vaikutus aikuisten perhosten määriin oli vähäinen. Eniten perhosia todettiin vain osittain niitetyillä pientareilla. Imatran moottoritiellä toteutetun niittokokeilun perusteella alkukesän niiton poisjättäminen lisää merkittävästi perhosmääriä samana kesänä, mutta ei enää seuraavana. Vesivalon liittymässä tehdyn pyydyskokeen mukaan loppukesän niitto ja niitoksen poiskeräys sekä toisaalta paahteisen reuna-alueen niittämättömyys tarjoavat perhosille paremmat lisääntymisolot kuin kaksi kertaa kesässä niitettävät alueet. Kovakuoriaisille, luteille, kaskaille, kaksisiipisille ja pistiäisille loppukesällä niitetty tai niittämätön liittymäalue sopivat myös paremmin kuin kaksi kertaa kesässä niitetty liittymäalue.

Kasvien, perhosten ja muiden eliöryhmien menestymiseen tienpientareilla vaikuttavat ensisijaisesti, miten piennar perustetaan ja miten sitä hoidetaan. NIINI-tutkimuksen perusteella kaksi niittokertaa kesässä haittaa sekä kasveja että perhosia. Piennar tulisi niittää vasta loppukesällä, mahdollinen alkukesän niitto tulisi rajoittaa vain pientareen tienpuoleiseen osaan ja niitos tulisi kerätä pois.