Väitöksessä uutta tietoa pientareiden perhosista

Suomessa niityt ja muut perinneympäristöt ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena sadat niitty-ympäristöissä tyypilliset hyönteis- ja kasvilajit ovat taantuneet. Esimerkiksi Suomessa noin sadasta vakituisesta päiväperhoslajista 16 on luokiteltu uhanalaiseksi. Nykyisin monet niittylajit elävät pääasiassa muissa ihmisen avoimina pitämissä elinympäristöissä, kuten viljelystä jääneillä pelloilla, pellon- ja tienpientareilla, voimajohtoaukeilla, vanhoissa sorakuopissa ja lentokenttäkedoilla.

FM Anu Valtonen on selvittänyt biologian alaan kuuluvassa eläinekologian väitöskirjatyössään tieympäristöjen eli erilaisten tienpientareiden ja liittymäalueiden roolia korvaavina elinympäristöinä erityisesti päiväperhosille. Lähtökohtaisesti nämä ovat perhosille tärkeitä suuren pinta-alansa ja perinneympäristöjen hoitoa muistuttavan säännöllisen niittonsa vuoksi. Väitöskirjan mukaan avoimia tieympäristöjä on Suomessa noin 161 000 hehtaaria, mikä ylittää 50-kertaisesti jäljellä olevien lajistoltaan arvokkaiden niittyjen pinta-alan.

Runsaasti niittylajeja

Väitöskirjatyön perusteella tienpientareiden ja liittymien päiväperhosista ja muista päivällä lentävistä suurperhosista valtaosa on niittyjen lajeja. Lajimääriltään parhaimpia tieympäristöjä ovat vanhat, leveät, metsään rajoittuvat ja kasvillisuudeltaan runsaslajiset piennaralueet. Kukkivien kasvien runsaus oli puolestaan yhteydessä päiväperhosten yksilömääriin, kun taas korkea kasvillisuus näytti suosivan muita perhosryhmiä, kuten mittareita ja yökkösiä.

Tienpientareiden niitto vaihtelee alueellisesti ja ajallisesti. Vilkkaasti liikennöityjen teiden pientareet niitetään ensimmäisen kerran yleensä jo keskikesällä, mutta alemman tieverkoston pientareet vain kerran loppukesällä. Koska pientareen niitto jo kesäkuun lopulla hävittää päiväperhosille tärkeät mesikasvit ja muille perhosryhmille tärkeän suojaavan kasvillisuuden, vain yksi niittokerta loppukesällä lisäisi pientareiden arvoa perhosille. Jos liikenneturvallisuus vaatii, keskikesän niitto voidaan tehdä vain kapealti tien reunasta. Keskikesällä niitetyille pientareille voidaan myös jättää kukkivia kaistaleita, jotka tarjoavat mettä perhosille näiden parhaaseen lentoaikaan.

Tienpientareet ovat haastava ympäristö kasveille ja eläimille liikenteen päästöjen, pölyn, tuulisuuden ja muiden häiriöiden takia. Liikenne tappaa perhosia ja toisaalta tiet voivat estää ja ohjata yksilöiden liikkeitä. Väitöskirjatyössä tutkittiin niittyjä suosivan tesmaperhosen liikkeitä teiden pirstomalla liittymäalueella ja sen lähiympäristössä. Vilkkaasti liikennöity valtatie ei muodostanut täydellistä liikkumisestettä perhosille. Vaikka tiet voivat vähentää yksilöiden liikkeitä, ne eivät todennäköisesti eristä elinympäristölaikkuja toisistaan.

Tienpientareet tarjoavat jalansijan myös tulokaslajeille. Väitöskirjatyössä selvitettiin Suomessa viime vuosikymmeninä nopeasti levinneen komealupiinin vaikutusta pientareiden kasveihin ja perhosiin. Lupiinia kasvavilla tienpientareilla erityisesti matalien kasvien lajirunsaus ja peittävyys sekä päiväperhosten ja muiden perhosryhmien yksilömäärät olivat pienempiä kuin pientareilla, joita lupiini ei ole vallannut. Lupiinin leviämistä tulisikin ehkäistä säännöllisillä niitoilla ennen siementen kypsymistä.